Sitä aina yllättyy, kuinka ihmiset voivat olla innostuneita ja kiinnostuneita mitä erilaisemmista asioista (olen jopa kuullut, että jotkut pitävät kissoista). Viikonloppuna törmäsin taas yhteen tällaiseen asiaan, olin nimittäin isäntäperheeni kanssa kuumailmapallofestivaaleilla Albuquerquessa, New Mexicossa. Eikä siis kuumailmapalloissa mitään ihmeellistä, en vain ollut koskaan ajatellut, että niillekin on omat festivaalinsa olemassa.
Mutta niinpä vain on. Ja kuulemma oikein maanlaajuisesti tunnettu tapahtuma, jossa on vuosittain kymmeniä tuhansia kävijöitä ympäri Amerikkaa ja olihan siellä muutama Euroopan kansalainenkin. Käytännössä siis isolta pellolta lähtee kymmeniä ja taas kymmeniä ja vielä uudelleen kymmeniä eli siis suunnilleen satoja kuumailmapalloja kohti korkeuksia, ja sekös se on hienon näköistä! Vielä kun laitetaan pellolle ruoka- ja juomakojuja pystyyn enemmän kuin tarpeeksi ja otetaan taivaalta pilvet pois näkymiä haittaamasta, niin meininki on mitä mainioin.
 |
| This is what I call pallomeri |
Reissumme starttasi perjantai- iltana, kun lähdimme töiden jälkeen ajelemaan kohti Albuquerqueta. New Mexicoon mennessä tulee jossain kohtaa rajavartioston piste vastaan, jossa pysäytetään kaikki Teksasin suunnalta tulevat ja kysytään, että olettekos USA:n kansalaisia. Kuulemma, jos vastaa "joo", sotilailla ei ole laillisia valtuuksia tarkistaa asiaa, joten periaatteessa en ymmärrä tämän pysäytyksen tarkoitusta. Olen kuitenkin kiltisti aina sanonut nounou ja esitellyt passit ja viisumit ja hymyillyt nätisti. Paitsi tällä kertaa oli sen verran autoja liikenteessä, että ne eivät edes kysyneet mitään, vaan päästivät meidät pysähtymättä läpi. Emme ilmeisesti näyttäneet tarpeeksi hispaaneilta, että olisi pitänyt jäädä lisäselvityksiin.
Reilun neljän tunnin ajomatkan jälkeen olimme motellissa nukkumassa vähän ennen puoltayötä. Festarit alkoivat aamulla jo ennen kukonlaulua, joten hyvin nukutun yön jälkeen olimme reippaina ja pirteinä festarihumussa heti aamuviiden jälkeen. Onneksi siellä tosissaan oli niitä kojuja jo siihen aikaan, joten aamupalaburritot ja muutamat santsikupit kahvia pitivät väsyneimmänkin hereillä pallojen katselussa.
 |
| Pimeällähän näistä valokuvista ei tule yhtään mitään |
 |
| Mutta päivän valjetessa alkoi näyttämään vähän paremmalta |
 |
| Taustalla mun lempparipallo! Vaatetuksesta voi päätellä, että sää oli aamuvarhaisella jotakuinkin luokkaa "lämmin kesäpäivä Suomessa". Auringon noustua sää kyllä kuumeni. |
Palloja nousi ilmaan parin tunnin ajan kuin liukuhihnalta. Ja niitä oli kaikenmuotoisia! En ollut koskaan ajatellut, että kuumailmapallo voi olla muukin kuin pallo, esim. moottoripyörä tai elefantti. Palloihinhan olisi tietysti päässyt myös kyytiin, mutta harmillisesti ikäraja oli 8 vuotta, joten lapset sai lupauksen palloon pääsystä noin 7 vuoden päästä, kun nuorinkin täyttää vaaditut kriteerit. Kolmevuotias kysyi, että otetaanhan me Marttakin sitten mukaan, ja ha, luvattiin ottaa, jos olen maisemissa. Pitänee siis alkaa säästämään rahaa lentolippuihin, että pääsen mukaan kuumailmapallolennolle muutaman vuoden päästä.
 |
| Bongaa Darth Vader ja sen vierestä Yoda |
 |
| Lentävä motskari |
 |
| Paikalla oli edustettuna myös Pittsburgh, heh heh... |
 |
| ...ja Lahti! Kuvan katsoja voi itse päätellä, tarkoitanko pelikaania vai vaunuissa olevaa lilliputtia |
Festarien aamuohjelman loputtua lähdettiin suuntaamaan kohti lounasravintolaa. Piti päästä vessaan, mutta kukaan ei halunnut käyttää festarialueen ainoaa vaihtoehtoa eli bajamajaa, joten ostettiinpa sitten pääsyliput viereiseen kuumailmapallomuseoon ihan vaan sisävessaa käyttääksemme. Koska meillä oli reilusti aikaa ennen lounaspaikkojen avautumista, kierrettiin sitten se museokin ympäri. Siitä ei jäänyt itselle kyllä paljon mitään käteen, paitsi pennienkerääjänä tietysti yksi museopenni kokoelmiini. Keskitin museoesineiden tiirailun sijaan kaiken energiani silmien auki pitämiseen ja yksivuotiaan perässä kulkemiseen, mikä sinällään ei ollut kovin toimiva yhdistelmä, se lapsonen kun juoksee jo aika kovaa.
 |
| Piti muodostaa Y- kirjain, meillä on tässä vähän ongelmia. Tästä kuvasta tulee mieleen, kun aikalailla vuosi sitten opiskelin "au pairin käsikirjaa", jossa kerrottiin kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä lastenhoidosta. Niilleppä sitten valmennustiimini kanssa naureskelimme, että "kyllähän tuon nyt tietää jokainen". Yksi oli esimerkiksi "älä koskaan nosta lasta käsistä, ettei lapsen käsi lähde sijoiltaan". Näinpä. |
Lounaan jälkeen kävimme motellilla suorittamassa välisammumiset, jotta jaksaisimme vielä iltamyöhälläkin ihastella kuumailmapalloja. Sanoisin, että päiväunet olivat yksi päivän ehdottomimmista kohokohdista. Illalla festareille palatessa lapset pääsivät purkamaan ylimääräistä, sokeridonitseista hankittua energiaansa pomppulinnoihin ja muihin huvituksiin. Hauskimmalta näytti iso uima-allas, johon pääsi jättimäisen pallon sisällä kellumaan. Sellaiseen pääsy on ollut salainen haaveeni jo pitkään, mutta vaikka oikein tarjoamalla tarjottiin pallokyytiä, niin väsyksissäni tyydyin katselemaan sivusta kahvikuppini kanssa. Ehkä ensi kerralla.
 |
| Se minun pallo olisi sitä paitsi saattanut viistää altaan pohjaa... no mutta, lapsilla oli ainakin kivaa! |
Pimeän tultua oli vuorossa "pallohehku": palloja oli taas älytön määrä, mutta ne eivät nousseet ilmaan, vaan olivat vain täytettyinä kiinni maassa, ja niitä valaistiin enemmän tai vähemmän samanaikaisesti. Se oli melko hienon näköistä. Kun pallot oli kerätty pois kentältä, ilta huipentui ilotulitukseen, jota oli mukava katsella retkijakkaralla istuen ja iltapalanachoja napostellen.
 |
| Hehkuvat pallerot |
Kokemuksena tapahtuma oli kiva, vaikkakin univaje meinasi välillä saada hermot raunioitumaan. Sama palloshow toistui myös sunnuntaina, ja perheen äiti kysyi jossain vaiheessa päivää, että mites, tullaanko me huomenaamuna tänne uudelleen vai nukutaanko vähän pitempään. Sen suurempia miettimättä vastaus kuului kuin yhdestä suusta, että nukutaan vähän pitempään. Niin siis tehtiin ja nukuttiin ruhtinaallisesti puoli seitsemään. Seurattiin kuumailmapallojen lentelyä kuitenkin motellin aamupalalla telkkarista, ja näkyipä muutama motellin parkkipaikallekin.
Kotimatka taittui leppoisissa tunnelmissa. Lastenhoitotaitoihini luotetaan enemmän kuin ajotaitoihini, joten vietän nämä perheen yhteiset ajomatkat aina lasten kanssa takapenkillä. Olen matkoilla myös virallinen eväsvastaava, joten varmistin kaikille mielenrauhan ja mahdollisuuden päiväuniin lahjomalla kitisevät lapset hiljaisiksi hedelmillä ja suklaapatukoilla. Win-win.
Jos minulla jäi Dallasissa käydessä sueellenien bongailut sikseen, niin Albuquerquessa yritin kyllä kovasti etsiä Heisenbergin ja Jessen hoodeja. Työ ei tuottanut tulosta, vaikka paljon matkailuautoja näinkin, ja Breaking Bad: Behind the scenes- valokuvat jäi siis ottamatta. Buu. Tuossa nimenomaisessa sarjassa muuten viitataaan El Pasoon peräkylänä, jonne kukaan täysijärkinen ei halua mennä, ja Albuquerquessa käytyäni kyllä ymmärrän tämän kannan. Albuquerque ja El Paso ovat kaupunkeina aika samanlaisia; paljon hiekkaa, älyttömän kuuma ja horisontissa näkyy toisella puolella tasainen pannukakku ja toisella puolella vuoria. Ainoa ero on se, että El Paso on 400 kilometriä syvemmällä aavikolla keskellä sitä kuuluisaa ei-mitään.
Nyt on ihanaa taas olla kotona, eikä vähiten sen takia, että saa nukkua kunnon yöunet. Myös koiraystäväni on palannut meille viikonloppuhoitolasta, joten päivät ovat taas täynnä koiralässytystä. Minun "vahingossa" lattialle tiputtamani leikkeleenpalat ovat tuottaneet tulosta ja neiti on uskaltautunut jo kynnyksen yli huoneeseeni nukkumaan. Eikä sen nimi muuten olekaan Nollie, tai siis on, mutta se kirjoitetaan Nalee. Lausunta kuitenkin sama, ainakin näin amerikkalaisittain.
 |
| Ystäväni Nalee, Anna ja Elsa |
Sellaista palloilua tällä kertaa. Eipä muuta kuin loskaista lokakuuta koto-Suomeen! Täälläkin oli tänä aamuna vain +12C ja piti melkein jo laittaa pitkät housut jalkaan, mutta ei sitten kuitenkaan.
Aurinkoisin terveisin,
Martta
Kommentit
Lähetä kommentti