Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

"Justjoo ja morjensta pöytään, mitähän vielä?"

Kuva
Tiedän, että mun viime postaus oli iloisten asioiden tulitusta, mutta maailmassa ei voi kyllä olla iloa liikaa, joten jatkan samalla linjalla. Tällä viikolla tuli täyteen vuosi siitä, kun sain tietää au pair- paikkani varmistuneen. Vuosi sitten aloin siis kuumeisesti laskemaan päiviä helmikuun kuudenteen ja Teksasiin lähtöön. Tuntuu vähän hassulta, että nyt aika lailla yhtä kuumeisesti lasken päiviä (69!!) tuohon samaan helmikuun kuudenteen, tällä kertaa se vain tarkoittaa Teksasissa vietetyn ajan loppumista.
Eikä tarvitse nyt ymmärtää väärin, nautin kyllä viimeisistäkin päivistäni täällä täysin siemauksin, ja otan ilon irti niin autonkäyttömahdollisuudesta, päiväunista kuin siitäkin, että voi suomeksi kiroilla julkisella paikalla ilman, että kukaan katsoo pahasti. Mutta aatteleppa ite, jos sattus omalle kohalle, että oisit ollu 10kk jossain hornantuutsarissa välillä free wifinkin ulottumattomissa, niin kyllä siinä kovempikin kaveri herkistyis, kun tajuais, että kohta pääsee taas Suo…

30x syypää mun hymyyn

Kuva
Pikkulinnut lauloivat, että marraskuu on tällä hetkellä jossain päin maailmaa pimeimmillään ja sateisimmillaan. Harmauden murtamiseksi koen tarpeelliseksi kertoa muutaman mukavan jutun, jotka minua ovat tällä mantereella ollessa naurattaneet. Tai jos nyt ei ihan siinä hetkessä naurattanut, niin ainakin näin jälkikäteen hihityttää. Ja jos ei muita hihitytä, niin itkeminenkin on ihan okei.


Pissa- ja kakkajututhan tunnetusti naurattavat aina, joten niillä on turvallista aloittaa. Kerroinkin jo aiemmin siitä, kuinka kakkavaippoja joutuu tietysti hätätilanteissa vaihtamaan milloin missäkin, joskus auton takakontissa parkkipaikalla muiden lasten tarkkaillessa vieressä eväiden kanssa. Onnekseni ainoastaan kerran on käynyt se sellainen klassikkotilanne, että vaippaa vaihtaessa lapsonen juuri pissaa kaaressa päälleni ja vielä nauraa käkättää teolleen. Muistan, että se oli maanantai. Siinä onnettomuudessa onni oli se, että minulla oli suu kiinni.

Meillä on autossa sellainen lasten mukanakannett…

Olipa kerran suomalaine, vegasilaine ja tamperelaine

Kuva
Ne kohtasivat Vegasissa, eikä siitä sitten sen koommin puhuttu.


Jos asuu parin tunnin lentomatkan päässä Las Vegasista, on mielestäni enemmän kuin suotavaa tehdä sinne vuoden aikana useampi kuin yksi reissu. Siispä otin perjantaina Southwestin jokerinväriset siivet alle ja läksin kohti Sin Cityä ja änhooällää pelillä Vegas Golden Knights vastaan Winnipeg Jets.


Alunperin olin suunnitellut ostavani Haulan numerolla varustetun t-paidan ja kannustavani kotijoukkuetta, mutta viime metreillä vaihdoin Jetsin jengiin ja tein hienon kyltin toivoen, että joku tamperelaine tekisi hattutempun. Tiedostin kyllä, että tällainen Tapparan miähen kannustaminen on aika etäistä etäkärppäilyä ja että siitä mitä todennäköisimmin tulisi kotopuolessa sanomista. Mutta hei, mikä tapahtuu Vegasissa, jää Vegasiin. Sitäpaitsi, kaikki Vegasin nimipainetut t-paidat oli myyty loppuun kuulemma Marc-Andre Fleuryn takia, joten en sitä Haula-paitaa olisi saanut kuitenkaan.


Vaikka olin suunnitellut kannustavani Vegasia, …