Tekstit

Encore

Kuva
Tähän on tultu- on aika viimeisen blogipostauksen. Teksasin aavikko on jäänyt taa ja edessäni siintää kilometrikaupalla miamibiitsiä. Tai ainakin sellaisen mielikuvan haluan antaa, oikeasti saatan olla esim. jossain hikisessä Starbucksissa kahvilla, koska siellä on saletisti free wifi. Tekisi kyllä mieli mennä uimaan, mutta kai minä nyt tämän tekstin vielä kirjoitan.


Viimeinen viikonloppu El Pasossa sujui leppoisissa tunnelmissa. Oltiin lasten kanssa keskenämme ja tehtiin kaikkea kivaa- käytiin eläintarhassa, mäkkärissä, puistossa, dunkin donutsissa, pyöräilemässä ja iltaruoaksi tehtiin pitsaa. Oli vähän haikea fiilis tehdä kaikkia asioita viimeistä kertaa, mutta toisaalta mieli oli myös innostunut lähestyvästä lomasta.


Voitin salilla arvonnasta lahjakortin kasvohoitoon, ja koska Teksasissa kaikki on isompaa, niin lahjakortin arvo oli 650 dollaria. Jep. Hieraisin itsekin silmiäni että mikä homma, mutta niin se vaan oli oikein kirjoitettu. Joku Kardashianien suosima trendihoito. En val…

Miten meni noin omasta mielestä?

Kuva
Au pairius alkaa olla minun osaltani finaalissa, joten on oiva hetki itsearvioinnille. Missä onnistuin, missä olisi ollut parannettavaa? Täyttyivätkö odotukset vai jäikö jotain hampaankoloon?


Oikeastaan minulla ei ollut hirveästi odotuksia tälle vuodelle. Lähdin avoimin mielin, sellaisella samanlaisella innolla, mikä lapsilla on ensimmäisenä koulupäivänä, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Halusin oppia puhumaan espanjaa ja haaveilin änäripeliin pääsystä. No, jälkimmäinen toteutui aika massiivisesti, ja espanjaakin puhun ihan mucho muy bien elikkäs nada (=en yhtään). Meksikolainen kodinhoitajamme oli vähän pettynyt, kun esittelin hänelle vuoden aikana haalimani kielitaidon. "Hola, como estas? Bien, gracias. Adios!" En oppinut enempää, koska olin laiska. Lisäksi, koska tietysti pitää löytää joku muu, jota syyttää, paikalliset opiskelutavat eivät sopineet minulle. Opinnoissa piti olla hyvinkin itsenäinen eikä koskaan ollut esim. sanakokeita, joissa pärjääminen on kaltaisellen…

Kylttyyriä

Kuva
Vajaa vuosi sitten Amerikkaan saapuessani kohtasin paljon kulttuurillisia eroja ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nyt uuden brasilialaisen au pairin kanssa työskennellessä on tullut taas paljon kulttuurieroja vastaan, ja kantapään kautta opittiin esim. se, että Amerikassa saa laittaa vessapaperit vessanpönttöön, toisin kuin Brasiliassa. Uutta au pairia käytännönasioissa (siis muuallakin kuin vessassa) auttaessa olen tavallaan elänyt uudelleen omia ensimmäisiä päiviäni au pairina. Hauskaa huomata, kuinka ulalla olinkaan silloin niin monesta nyt jo arkipäiväisestä asiasta.

Yhteiselomme on lähtenyt sujumaan oikein hyvin. Tietysti minuun olisi tehnyt paremman vaikutuksen, jos hän olisi tiennyt missä Suomi sijaitsee, mutta toisaalta, en minäkään tiennyt, että Brasilian pääkaupunki on Brasilia, eikä Rio de Janeiro. Hänellä ei vielä ole Teksasin ajokorttia, joten saan vielä toistaiseksi pitää kuljettajan roolini. Toivon mukaan hän saa kortin lähipäivinä ja minä siirryn kartturin paikalle,…

Loppukiri

Kuva
Aamukammassa lukee 23, uusi au pair on saapunut ja matkalaukku alkaa olla täynnä tuliaisia- vuoteni au pairina lähestyy loppuaan! Tällä viikolla sain parhainta sähköpostia, nimittäin lentoliput kotiin. Kaikki te, jotka hamstrasitte joulun alla suklaakalenterin nopeuttamaan kotiinpaluuni odotusta, voitte alkaa availemaan luukkuja helmikuun 11. päivä, hihii.


Ennen au pairiuden loppumista ja reissukuukauden alkamista on kuitenkin vielä muutama velvollisuus hoidettavana, tärkeimpänä tietysti uuden au pairin perehdyttäminen. Hän saapui perjantaina ja minut oli nimetty vastaanottokomitean kapteeniksi, joten olimme yksivuotiaan kanssa kyltteinemme kentällä vastassa. Tuollaiset tosielämän lentokenttäkohtaukset ovat aika jännittäviä, varsinkin kun on vastassa ihmistä, jota ei ole koskaan tavannutkaan. Onneksi digitaaliaikana elämä on tehty helpoksi, joten valokuvien perusteella tunnistimme toisemme.

Seuraajani on siis brasilialainen, mutta El Pasoon hän saapui New Yorkista uusien au pairien l…

Päivä, jona melkein tapasin J.Lo:n

Kuva
Blogini on elänyt hiljaiseloa viimeiset viikot, mutta eikös se ole niin, että välillä hiljaisuus on kultaa. Olen rauhassa hukkunut kyyneliini ja tukehtunut räkääni, enkä pelkästään sen videokilpailun häviön takia (tulin neljänneksi). On ollut vähän koti-ikävä, eikä nuo joulunpyhät varsinaisesti asiaa auttaneet.

Mutta hätä ei suinkaan ole tämännäköinen, sillä rakkaat perheenjäseneni olivat tehneet minulle (yhtään liioittelematta) maailman hienoimman joulukalenterin. 25 kirjekuorta sisälsivät mm. kirjeitä siskonpojilta, raivostuttavan vaikean jouluristikon, parturiinmenokehotuksen ja onneksi myös suklaata sekä sukulakuja. Lisäksi oli lahjakortti valitsemaani urheilutapahtumaan, ehtona se, että pitää palata Suomeen. Kiristystä. Viimeinen kuori, jonka avasin vahingossa päivän liian aikaisin, sisälsi, tättärärää, Amazonin lahjakortin saatesanoinaan: "että saat ostettua matkalaukun tuliaisia varten". Hah. On ne mahtaneet siellä naureskella tekopukinpartoihinsa, kun epätoivoisesti …

Jollei jouluna ole lunta

Kuva
Ajattelin viime viikolla pienessä sinivalkoisessa mielessäni, että enpäs kyllä yhtään muista, milloin tässä kylässä olisi viimeksi satanut vettä. Aina on niin aurinkoista, tai korkeintaan vähän pilvistä. No sehän oli virheajatus se, koska, sattumalta varmaan, keskiviikolle eli Suomen itsenäisyyspäivälle oli sitten lumiennuste. Ei se lumeksi asti ehtinyt, mutta räntää ja myöhemmin vettä satoi kyllä. Päivän korkein lämpötilakin oli vain 10 astetta. Menin kahvimyymälän drive-inille ja minulla oli näön vuoksi kaulahuivi kaulassa. Myyjä (meksikolainen) kommentoi huiviani, että: "Mitä sä touhuat, sähän olet jostain kylmästä maasta kotoisin, eihän tämä ole sinulle sää eikä mikään!" Emme siis tunne toisiamme, eli kai se loistaa valkoisesta naamastani, etten ole läheskään paikallinen, ja kai minä sitten voin edelleen huoletta kulkea sortsit jalassa.


Torstaina lunta sitten oikeasti satoi heti jo aamusta, ja menin salille sortsit jalassa niinkuin aina. Nainen toppahousuissa katsoi minu…