Kylttyyriä

Näin kadulla pieniä paikallisia taiteilijoita, otin kuvan

Vajaa vuosi sitten Amerikkaan saapuessani kohtasin paljon kulttuurillisia eroja ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nyt uuden brasilialaisen au pairin kanssa työskennellessä on tullut taas paljon kulttuurieroja vastaan, ja kantapään kautta opittiin esim. se, että Amerikassa saa laittaa vessapaperit vessanpönttöön, toisin kuin Brasiliassa. Uutta au pairia käytännönasioissa (siis muuallakin kuin vessassa) auttaessa olen tavallaan elänyt uudelleen omia ensimmäisiä päiviäni au pairina. Hauskaa huomata, kuinka ulalla olinkaan silloin niin monesta nyt jo arkipäiväisestä asiasta.

Yhteiselomme on lähtenyt sujumaan oikein hyvin. Tietysti minuun olisi tehnyt paremman vaikutuksen, jos hän olisi tiennyt missä Suomi sijaitsee, mutta toisaalta, en minäkään tiennyt, että Brasilian pääkaupunki on Brasilia, eikä Rio de Janeiro. Hänellä ei vielä ole Teksasin ajokorttia, joten saan vielä toistaiseksi pitää kuljettajan roolini. Toivon mukaan hän saa kortin lähipäivinä ja minä siirryn kartturin paikalle, mikä sopii minulle yhtä hyvin kuin joku mikä ei sovi ollenkaan johonkin toiseen juttuun.

Koen velvollisuudekseni näyttää uudelle au pairille mahdollisimman paljon sellaisia paikkoja El Pasossa, joista itse pidän tai joiden olemassaolosta ei mainita turistioppaan etusivulla. Yksi näistä oli lenkkipolku/pururata/vaellusreitti Meksikon rajalla, jonne suuntasimme heti hänen ensimmäisenä täytenä työpäivänään. Olin käynyt siellä kerran aiemmin au pair tapaamisessa, ja silloin eksyin matkalla ja olin tunnin myöhässä. Tällä kertaa olin vähän parempi, eksyimme reitiltä vain hiukan. Jälkikäteen uusi au pair kertoi perheen äidille, että häntä vähän jännitti siinä kohtaa, kun oli kaistavaihtoehtoja vain Meksikoon. Mutta kokemuksiahan tänne on tultu hakemaan, joten sellaisia tarjotaan.

"X marks for Mexico"

Tässä kohtaa kyllä kieltämättä itselläkin aina kädet vähän hikoaa, kun edessä avautuu portit Meksikoon. Onneksi on vielä viimeinen mahdollisuus kääntyä vasemmalle

Ja on täälläkin ihan jännittävää kävellä! Vasemmalla näkyy raja-aita

Sähköaitahan on siis jenkkien puolella, ja sen jälkeen on pieni tie rajavartioston käyttöön, sen jälkeen Rio Grande, jonka keskellä raja menee, ja sitten Meksiko

Tämän takia vaellusreitti on kiva- siellä on vettä. Aikanaan koko alue on ollut suota ja vehreää seutua, nyt vesialue on rajoittunut pienemmälle alueelle

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että jätin äänestämättä presidentinvaaleissa, vaikka ennakkoäänestys onnistuu myös ulkomailla. Ajatuksenahan ulkomailla äänestäminen on kovin kaunis, mutta totuus iskee kasvoille siinä vaiheessa, kun muistaa asuvansa El Pasossa. Vaalisivuilta paljastui lähimmän äänestyspaikan olevan 550km päässä Phoenixin kupeessa Arizonassa. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti roadtrip, kun olisi ollut viikonloppukin sopivasti vapaa, mutta seuraava nettisivu ruttasi tämän haaveen, koska Arizona Coyotesilla ei (taaskaan) ollut kotipeliä. NBA:kin oli vieraskiertueella, ja lisäksi kuulin, että nelijalkainen BFF:ni oli tulossa meille viikonlopuksi, joten päätin laiminlyödä kansalaisvelvollisuuteni. Sitäpaitsi iltapäivälehdessä luki, että vaalit on jo käytännössä ratkenneet, joten säästän ensimmäisen presidentinvaaliäänestykseni seuraaviin vaaleihin.

Ja kun nyt pääsin taas tähän "El Paso on sivistyksen hylkäämä peräkylä keskellä ei mitään"- purnaukseen, niin kerron, että viime viikolla opin jotain uutta!

Isäntäperheeni äidin sisko oli siis koirineen meillä viikonloppuna kylässä. Hän muutti vastikään pikkukaupunkiin New Mexicoon, noin 2,5h ajomatkan päähän meistä. Pikkukaupunki on siis tässä tapauksessa parin tuhannen ihmisen asuttama parilla ruokakaupalla ja ravintolalla varustettu pitäjä. Lähistöllä ei ole juuri isoja kaupunkeja, ainoastaan Tucson Arizonassa ja Albuquerque New Mexicossa, mutta El Paso on kuitenkin lähin ja isoin. Sikäläiset paikalliset puhuvat El Pasosta nimellä "the big city", ja tänne tullaan tekemään jouluostokset, käymään lääkärissä jne. Onnekkaimmilla on täällä jopa sukulaisia, joiden luona vierailla, ja sitten voi kavereille kehua käyneensä taas viikonloppuna isolla kirkolla. Tajusin siis, että El Pasohan on lähialueen pikkupitäjien asukkaille vähän niinkuin Kajaani suomussalmelaisille. Kylläpä olisin pikkutyttönä Kajaanissa jouluostoksilla ollessa ollut ylpeä, jos olisin tiennyt, että isona asun Kajaanin kaltaisessa suurkaupungissa!

Tai siis asun ainakin vielä hetken. 14 päivää!

Alleviivatakseni termiä suurkaupunki, tässä maisemakuva El Pason keskustasta

Isäntäperheeni haluaa valmistaa minulle suomalaisen juhla-aterian ennen lähtöäni. He suunnittelivat menun sen mukaan, mitkä ovat olleet heidän suosikkejaan minun vuoden aikana tekemistäni ruoista. Meinasi purskahtaa kahvit suusta, kun listalla oli karjalanpiirakat. "Nehän oli tosi helppo tehdä, eikö ollutkin?" Hahaa, ainakin minulla on sunnuntaina viiden tähden viihdeshow keittiössä, kun pääsen aitiopaikalta seuraamaan, miten ne piirakat aasialaisilla rypyttyy. Raportti luettavissa blogistani ensi viikolla.

Siihen asti, näkemiin!

Martta