El Paso- The Sun City
Skumpat poksumaan ja jalalla koreasti, tällä blogillahan on lukijoita! Ehkä vähän alkuinnostusta, mutta lukukertoja ekalle postaukselle tuli 276, mikä oli noin 269 lukukertaa enemmän kuin olin kuvitellut. Kiitos kaikille! Tästä on nyt vain yksi suunta ja se on -> eteenpäin ->
Sain paljon palautetta ekasta postauksesta, pääosin onneksi positiivista. Suurin osa palautteesta tuli whatsapp-viesteillä, jotka alkoivat suunnilleen näin: "En kehdannut blogiin kommentoida, mutta..." Yksi toive oli enemmän kuvia ihmisistä, tai siis ylipäätään kuvia ihmisistä, joten yritän jatkossa kuvata muutakin kuin maisemia ja starbucksin kahvikuppeja.
Mutta asiaan. Ensimmäisessä postauksessa jo kerroinkin ihmisten reaktioista mainitessani El Pason ja ajattelin, että lienee paikallaan vähän selittää asiaa. Ihmisillä on yleisesti kaksi erittäin imartelevaa ennakkokuvaa El Pasosta:
1. Se on keskellä ei mitään
2. Siellä ei ole mitään tekemistä
Parin kuukauden kokemuksella voin allekirjoittaa molemmat, ainakin osittain.
Ensin sijainti. El Paso on iso kaupunki, mutta lähellä ei oikeastaan ole muita (isoja) kaupunkeja. Tai tietysti kivenheiton päässä Ciudad Juarez Meksikon puolella sekä Las Cruces naapuriosavaltiossa New Mexicossa (jep, nevahööd). Toiseen miljööseen päästäkseen on siis joko ajettava autolla useampi tunti tai mentävä lentokoneella. Lentäminen on kuitenkin aika kallista, koska liikennettä on niin vähän. Kukaan ei halua tulla tänne ja sitä rataa...
Franklin Mountains- vuoret jakaa El Pason kahtia, itään ja länteen, me asutaan lännessä. Puolelta toiselle ajaa helposti tunnin, joten siinähän on jo tekemistä konsanaan. Vuoret voi joko kiertää tai niiden läpi voi ajaa hienojen maisemien ympäröimänä. Löysin tämän Transmountain- tien vasta vähän aikaa sitten ja sen piknikpaikasta on tullut kyllä yksi lempipaikoistani El Pasossa.
El Pasossa on n. 800 000 asukasta, joista suurin osa puhuu sujuvaa espanjaa. Englannillakin täällä pärjää, mutta espanjalla pääsee sisäpiiriin. Aloitan espanjanopinnot yliopistolla kesäkuun alussa, siihen asti treenaan kotiopettajani kanssa numeroita ja viikonpäiviä, ja toivon mukaan ehdin hankkia edes jonkinlaisen kielitaidon täällä ollessani.
Sitten tekeminen. Meillä on kuukausittain au pair- tapaaminen paikallisen EurAupair- aluejohtajan ja kaikkien El Pason au pairien kanssa, ja siellä puhuimme kerran aiheesta "Mitä tehdä El Pasossa". Esiin tuli kaksi asiaa: vuorille voi mennä vaeltamaan, tai sitten vuorille voi mennä maastopyöräilemään. Kumpaakaan en siis ole vielä kokeillut.
No tottakai täällä voi muutakin tehdä. El Pasosta löytyy 26 mäkkäriä, 11 jack-in-the-boxia ja 6 dunkin´donutsia, eli itsensä saa ainakin ravittua. Elokuvateattereitakin löytyy muutamia, mutta oli kyllä aika mieltä ylentävää, kun esimerkiksi Great Wall- elokuva tuli täällä ensi-iltaan vasta helmikuun lopulla, kun itse olin käynyt katsomassa sen jo tammikuun alussa Kouvolassa.
Valitettavasti El Pasossa ei pelata änäriä eikä hirveästi jääkiekkoa muutenkaan, ylläri. En ole ainakaan vielä innostunut valtalajeista eli jenkkifutiksesta ja baseballista. Ihan vaan jo sen takia, että Leijona-fanina on vaikea alkaa kannattamaan "El Pason Chihuahoja", haha. Mutta tottakai lopulta, kun palaan Suomeen, niin mulla on pikkukoirien fanipaita päällä.
Urheilua kuitenkin harrastaakseni ostin pyörän, tyylikkään pinkki-mustan liianmonivaihteisen maasto(ish)pyörän lähi- Valtsusta (Walmart). Ostin sen kuukausi sitten ja olen ajanut sillä kolme kertaa. Ekalla kerralla (pihalla ympyröitä ajaessa) puhkesi rengas, sitten se olikin viikon huollossa ja sen viikon aikana pyöräilyinnostus hävisi johonkin. Huollon jälkeen olen käynyt kaksi kertaa naapurustossa kruisailemassa, mutta jos ei ole ollut liian tuulista tai kuumaa, niin ylämäkiä on ollut liikaa. Isä joskus opetti, että ylä- ja alamäkiä on maailmassa yhtä paljon, mutta täällä pyöräillessä on kyllä pelkkiä ylämäkiä! Horisontissa näkyy aina niin kauniin tasaista maastoa, sinne mä vielä menen joskus pyörineni, jos en muuta niin haaveilemaan.
Ostin myös salikortin. Isäntäperheeni äiti naureskeli, että kerroitko sä sun perheelle Suomessa, että aloit käymään salilla, koska El Pasossa ei ole muuta tekemistä. (Jotenkin aina joka väliin sen saa mainittua, ettei täällä tosissaan voi tehdä mitään. Miksi kaikki sitten koko ajan tekee jotain?) En ole käynyt Suomessa juurikaan kuntosaleilla, eli mulla ei nyt ole vertauskuvaa, mutta amerikkalainen kuntosali on kyllä just sellainen kuin kuvitella saattaa, eli tosi pinnallinen. Eräskin ohjaaja tuli kysymään multa ennen ryhmätunnin alkua (taisi tunnistaa, kuka on ensikertalainen eikä kuulu joukkoon, haha), että mikä on mun fitness-taso. Kun naureskellen vastasin, että tosi matala, se sanoi, että on ihan ookoo, vaikka lähtisin kesken tunnin pois. Tosi kannustavaa. Olin kuitenkin koko tunnin, mutta Zumbassa sitten luovutinkin vartin jälkeen, kun latino-ohjaajan lantio pyöri joka suuntaan ja mä olin ihan solmussa jalkoineni. Kaikkee pitää kokeilla, vai miten se meni.
Mutta blogin kautta sain tietenkin lisää ajanvietettä. Koska jokaisella itseään kunnioittavalla bloggaajalla on oma valokuvaaja, niin valjastin omani (eli siis saksalaisen au pair-kollegani) ja suuntasimme Arbys'in drive-thrun kautta Transmountainia ylös vuorille piknikpaikalle ensin syömään ja sitten räpsimään valokuvia, toiveissa siis saada jotain julkaisukelpoista ja ihmispitoista blogiin.
Mutta niinhän se on, että joitain ihmisen lapsia ei vain ole luotu valokuviin. Laitan tähän parhaan otoksen, jonka teema oli jotakuinkin "hei mä hyppään tästä kaiteelta niin ota kuva kun oon ilmassa". Tosi hieno kuva, ja telemarkin epäonnistuttua mustelma polvessa. Valokuvaajani pyysi lisäämään, että virheistämme oppineina ensi kerralla kuvien (ja kuvattavien) laatu on parempi. Stay tuned!
Polvikivun lievitykseksi mentiin sitten Cold Stoneen jäätelöille, ja wouwii että oli annoksella kokoa! Jätskiannos koottiin hauskasti, kun työntekijä mätti ensin jäätelön ja lisukkeet tiskiin ja sen jälkeen mörssäsi ne tasaiseksi mössöksi ja nosti vohvelikuppiin. Kuulemma tämä oli yksi siisteimmistä jutuista, mitä El Pasossa voi nähdä...
Oikeasti täällä siis on kyllä paljon tekemistä, pitää vain tietää mitä etsii ja käyttää mielikuvitusta! Mulla on mielessäni pitkä lista asioista, mitä haluan täällä vielä tehdä. Listalla on joo monta ruokapaikkaa (täällä on liian houkuttelevia tv- mainoksia, mä ajattelen jokaisen jälkeen että hei tuolla pitää käydä), mutta myös muita aktiviteetteja, kuten viinitilavisiitti. Täällä on myös kuulemma yksi (1) julkinen ulkouima-allas, mihin pääsee polskimaan. Kai sekin pitää nähdä. Haluan myös valloittaa jonkun vuoren, eli sellaisen päälle pitää kiivetä ja lämäyttää Suomen lippu pystyyn. Mutta sen teen sitten syssymmällä, kun ilmat vähän viilenee. Tai siis luulis viilenevän.
Ja jos ei muuta keksi, niin aina voi onneksi ihailla niitä maisemia. Auringonlaskun aikaan sääkin on jo sen verran viileämpi, että ulkona voi olla yli 15 minuuttia ilman vesipulloa.
Nyt alan siman tekoon, vieläköhän kerkiää vapuksi? Vappu on onneksi siitä hyvä juhla, että sen juhlamenun saa rakennettua melko yksinkertasista palasista. Ei mee pilalle niinkuin pääsiäinen, kun havaitsin Kinder- yms. yllätysmunien olevan laittomia USA:ssa, tukehtumisvaara jne. Sanoin tästä kaverilleni puhelimessa, ja loppupäivän naurut sain hänen kommentistaan: "Luuleeko ne amerikkalaiset tosissaan, että kaikki mikä tulee munasta pitää niellä?!"
Tähän on hyvä lopettaa, hauskaa päivänjatkoa!
Martta
Sain paljon palautetta ekasta postauksesta, pääosin onneksi positiivista. Suurin osa palautteesta tuli whatsapp-viesteillä, jotka alkoivat suunnilleen näin: "En kehdannut blogiin kommentoida, mutta..." Yksi toive oli enemmän kuvia ihmisistä, tai siis ylipäätään kuvia ihmisistä, joten yritän jatkossa kuvata muutakin kuin maisemia ja starbucksin kahvikuppeja.
 |
| Esim. kaatuneita liikennemerkkejä (toim. huom. Minä en kaatanut sitä) |
Mutta asiaan. Ensimmäisessä postauksessa jo kerroinkin ihmisten reaktioista mainitessani El Pason ja ajattelin, että lienee paikallaan vähän selittää asiaa. Ihmisillä on yleisesti kaksi erittäin imartelevaa ennakkokuvaa El Pasosta:
1. Se on keskellä ei mitään
2. Siellä ei ole mitään tekemistä
Parin kuukauden kokemuksella voin allekirjoittaa molemmat, ainakin osittain.
Ensin sijainti. El Paso on iso kaupunki, mutta lähellä ei oikeastaan ole muita (isoja) kaupunkeja. Tai tietysti kivenheiton päässä Ciudad Juarez Meksikon puolella sekä Las Cruces naapuriosavaltiossa New Mexicossa (jep, nevahööd). Toiseen miljööseen päästäkseen on siis joko ajettava autolla useampi tunti tai mentävä lentokoneella. Lentäminen on kuitenkin aika kallista, koska liikennettä on niin vähän. Kukaan ei halua tulla tänne ja sitä rataa...
Franklin Mountains- vuoret jakaa El Pason kahtia, itään ja länteen, me asutaan lännessä. Puolelta toiselle ajaa helposti tunnin, joten siinähän on jo tekemistä konsanaan. Vuoret voi joko kiertää tai niiden läpi voi ajaa hienojen maisemien ympäröimänä. Löysin tämän Transmountain- tien vasta vähän aikaa sitten ja sen piknikpaikasta on tullut kyllä yksi lempipaikoistani El Pasossa.
 |
| Tämä on Transmountainin varrelta vaellusreitin alkupisteeltä. Olin jo menossa vaeltamaan, mutta sitten meni fiilis, kun en osannut käyttää maksuvempainta, joten lähdin nimeltä mainitsemattoman kahvipaikan kautta kotiin. |
El Pasossa on n. 800 000 asukasta, joista suurin osa puhuu sujuvaa espanjaa. Englannillakin täällä pärjää, mutta espanjalla pääsee sisäpiiriin. Aloitan espanjanopinnot yliopistolla kesäkuun alussa, siihen asti treenaan kotiopettajani kanssa numeroita ja viikonpäiviä, ja toivon mukaan ehdin hankkia edes jonkinlaisen kielitaidon täällä ollessani.
Sitten tekeminen. Meillä on kuukausittain au pair- tapaaminen paikallisen EurAupair- aluejohtajan ja kaikkien El Pason au pairien kanssa, ja siellä puhuimme kerran aiheesta "Mitä tehdä El Pasossa". Esiin tuli kaksi asiaa: vuorille voi mennä vaeltamaan, tai sitten vuorille voi mennä maastopyöräilemään. Kumpaakaan en siis ole vielä kokeillut.
No tottakai täällä voi muutakin tehdä. El Pasosta löytyy 26 mäkkäriä, 11 jack-in-the-boxia ja 6 dunkin´donutsia, eli itsensä saa ainakin ravittua. Elokuvateattereitakin löytyy muutamia, mutta oli kyllä aika mieltä ylentävää, kun esimerkiksi Great Wall- elokuva tuli täällä ensi-iltaan vasta helmikuun lopulla, kun itse olin käynyt katsomassa sen jo tammikuun alussa Kouvolassa.
Valitettavasti El Pasossa ei pelata änäriä eikä hirveästi jääkiekkoa muutenkaan, ylläri. En ole ainakaan vielä innostunut valtalajeista eli jenkkifutiksesta ja baseballista. Ihan vaan jo sen takia, että Leijona-fanina on vaikea alkaa kannattamaan "El Pason Chihuahoja", haha. Mutta tottakai lopulta, kun palaan Suomeen, niin mulla on pikkukoirien fanipaita päällä.
Urheilua kuitenkin harrastaakseni ostin pyörän, tyylikkään pinkki-mustan liianmonivaihteisen maasto(ish)pyörän lähi- Valtsusta (Walmart). Ostin sen kuukausi sitten ja olen ajanut sillä kolme kertaa. Ekalla kerralla (pihalla ympyröitä ajaessa) puhkesi rengas, sitten se olikin viikon huollossa ja sen viikon aikana pyöräilyinnostus hävisi johonkin. Huollon jälkeen olen käynyt kaksi kertaa naapurustossa kruisailemassa, mutta jos ei ole ollut liian tuulista tai kuumaa, niin ylämäkiä on ollut liikaa. Isä joskus opetti, että ylä- ja alamäkiä on maailmassa yhtä paljon, mutta täällä pyöräillessä on kyllä pelkkiä ylämäkiä! Horisontissa näkyy aina niin kauniin tasaista maastoa, sinne mä vielä menen joskus pyörineni, jos en muuta niin haaveilemaan.
Ostin myös salikortin. Isäntäperheeni äiti naureskeli, että kerroitko sä sun perheelle Suomessa, että aloit käymään salilla, koska El Pasossa ei ole muuta tekemistä. (Jotenkin aina joka väliin sen saa mainittua, ettei täällä tosissaan voi tehdä mitään. Miksi kaikki sitten koko ajan tekee jotain?) En ole käynyt Suomessa juurikaan kuntosaleilla, eli mulla ei nyt ole vertauskuvaa, mutta amerikkalainen kuntosali on kyllä just sellainen kuin kuvitella saattaa, eli tosi pinnallinen. Eräskin ohjaaja tuli kysymään multa ennen ryhmätunnin alkua (taisi tunnistaa, kuka on ensikertalainen eikä kuulu joukkoon, haha), että mikä on mun fitness-taso. Kun naureskellen vastasin, että tosi matala, se sanoi, että on ihan ookoo, vaikka lähtisin kesken tunnin pois. Tosi kannustavaa. Olin kuitenkin koko tunnin, mutta Zumbassa sitten luovutinkin vartin jälkeen, kun latino-ohjaajan lantio pyöri joka suuntaan ja mä olin ihan solmussa jalkoineni. Kaikkee pitää kokeilla, vai miten se meni.
Mutta blogin kautta sain tietenkin lisää ajanvietettä. Koska jokaisella itseään kunnioittavalla bloggaajalla on oma valokuvaaja, niin valjastin omani (eli siis saksalaisen au pair-kollegani) ja suuntasimme Arbys'in drive-thrun kautta Transmountainia ylös vuorille piknikpaikalle ensin syömään ja sitten räpsimään valokuvia, toiveissa siis saada jotain julkaisukelpoista ja ihmispitoista blogiin.
 |
| Arbys´in Roasted beef -> jatkoon |
Mutta niinhän se on, että joitain ihmisen lapsia ei vain ole luotu valokuviin. Laitan tähän parhaan otoksen, jonka teema oli jotakuinkin "hei mä hyppään tästä kaiteelta niin ota kuva kun oon ilmassa". Tosi hieno kuva, ja telemarkin epäonnistuttua mustelma polvessa. Valokuvaajani pyysi lisäämään, että virheistämme oppineina ensi kerralla kuvien (ja kuvattavien) laatu on parempi. Stay tuned!
 |
| Mutta edelleen mietin, miten polveen voi tulla haava, vaikka farkut säilyy ehjänä? |
Polvikivun lievitykseksi mentiin sitten Cold Stoneen jäätelöille, ja wouwii että oli annoksella kokoa! Jätskiannos koottiin hauskasti, kun työntekijä mätti ensin jäätelön ja lisukkeet tiskiin ja sen jälkeen mörssäsi ne tasaiseksi mössöksi ja nosti vohvelikuppiin. Kuulemma tämä oli yksi siisteimmistä jutuista, mitä El Pasossa voi nähdä...
Oikeasti täällä siis on kyllä paljon tekemistä, pitää vain tietää mitä etsii ja käyttää mielikuvitusta! Mulla on mielessäni pitkä lista asioista, mitä haluan täällä vielä tehdä. Listalla on joo monta ruokapaikkaa (täällä on liian houkuttelevia tv- mainoksia, mä ajattelen jokaisen jälkeen että hei tuolla pitää käydä), mutta myös muita aktiviteetteja, kuten viinitilavisiitti. Täällä on myös kuulemma yksi (1) julkinen ulkouima-allas, mihin pääsee polskimaan. Kai sekin pitää nähdä. Haluan myös valloittaa jonkun vuoren, eli sellaisen päälle pitää kiivetä ja lämäyttää Suomen lippu pystyyn. Mutta sen teen sitten syssymmällä, kun ilmat vähän viilenee. Tai siis luulis viilenevän.
Ja jos ei muuta keksi, niin aina voi onneksi ihailla niitä maisemia. Auringonlaskun aikaan sääkin on jo sen verran viileämpi, että ulkona voi olla yli 15 minuuttia ilman vesipulloa.
Nyt alan siman tekoon, vieläköhän kerkiää vapuksi? Vappu on onneksi siitä hyvä juhla, että sen juhlamenun saa rakennettua melko yksinkertasista palasista. Ei mee pilalle niinkuin pääsiäinen, kun havaitsin Kinder- yms. yllätysmunien olevan laittomia USA:ssa, tukehtumisvaara jne. Sanoin tästä kaverilleni puhelimessa, ja loppupäivän naurut sain hänen kommentistaan: "Luuleeko ne amerikkalaiset tosissaan, että kaikki mikä tulee munasta pitää niellä?!"
Tähän on hyvä lopettaa, hauskaa päivänjatkoa!
Martta
Kommentit
Lähetä kommentti