Syntymäpäiviä ja suklaakakkuja
Parhaat bileet kestää kolme päivää, niin tälläkin kertaa!
Juhlinta alkoi sunnuntaina isäntäperheen tyttären 3v synttärikemuilla. Pöytä oli niinsanotusti koreana: kakkua, macaronseja, suklaakuorrutettuja omenoita, karkkeja, ilmapalloja ja tietysti lahjoja.
Mun antama lahja oli Suomen kartan muotonen palapeli (made in Norway, mutta kai se on sentään parempi kuin China), josta näytin kaikki mun elämässäni olennaiset kaupungit. Lisäksi leivoin synttärikakun, ihan vaan jo sen takia, että isäntäperheeni ei ollut koskaan itse leiponut kakkua. Ajattelin, että suomitytön on nyt näytettävä kuin se käy näppärästi. Synttärisankarilla ja minulla on yksi yhteinen intohimo, suklaa, joten kakun koostumusta ei tarvinut kauaa miettiä (väliin yksi niksi kaikille pirkoille: Pirkan nimpparikakkukone on tosi näppärä kun miettii mitä leipoo, ei tarvitse tietää kuin sankarin nimi ja resepti on valmiina. Toimii myös hatusta heitetyillä ja eläinten nimillä, oon testannut, tietysti).
Leipoessa sain tietenkin pienet apurit jalkoihin pyörimään. Vietin itse lapsuuteni parhaat hetket keittiössä valvomassa isosiskoni leivontoja, joten haluan nyt vuorostani opettaa näille lapsille, miten lastoista ja kulhoista saa parhaiten viimeisetkin taikinanrippeet irti. Hyvin oppivat!
Suklaisen aamupalan jälkeen synttärijuhlinnat jatkuivat huvipuistossa. Western Playland on New Mexicon puolella, mutta silti vain vartin ajomatkan päässä meiltä. Puisto oli aika pieni, ehkä vähän Suomen Tivolia isompi, mutta laitteet oli hauskoja! Pienten lasten kanssa tietysti mennään vaan sellaisiin laitteisiin, mihin lapsetkin pääsevät, mutta sain kyllä pääni ihan tarpeeksi sekaisin niissäkin. Kastuttiin läpimäräksi Hurjakurun näköisessä vesilaitteessa ja naurettiin vatsat kipeiksi luolamiesten vuoristoradassa. Yksi laite pyöri ihan liian kovaa ihan liian kauan ihan joka suuntaan, tässä yksi laitteessa otettu maisemakuva yllätysjaloilla (siis ennenkuin pyöriminen alkoi).
Lempparilaitteeni oli kuitenkin tasaisen maan hiihtohissi, joka kulki puiston yllä rauhallisen rentouttavasti ja sieltä näki kauas, kauas ja vielä vähän kauemmas.
Toisen päivän juhla oli tietenkin lempipyhäni eli vappu. Harmikseni sitä ei kuitenkaan juhlita täällä, joten oikeastaan se oli ihan normipäivä. Siman tekokin meni ihan mönkään, koska, johtuen joko liiallisesta hiivan määrästä tai grandman losangelelaisista sitruunoista, se maistui (pahalta) kotikaljalta. Harmitti. Harkitsin jo väittäväni perheelle, että tältä sen kuuluukin maistua, mutta koska en pystynyt itsekään juomaan sitä irvistämättä, niin tyydyin kohtalooni ja kaadoin sen viemäristä alas. Otin sitten peruskainuulaisen "mitäpä se hyvejää"- asenteen ja jätin tippaleivät ja munkitkin tekemättä, kun olis epäonnistunut kuitenkin. Sitäpaitsi Dunkin` Donutsilla on drive-thru, sieltä saa donitsit juhlaan kuin juhlaan h e l e p o s t i .
Mutta sitten koitti pääpäivä, vuoden kohokohta ja arjen piristäjä- mun synttärit!! Parasta näissä synttärikemuissa oli ehdottomasti tämä läjä, jonka löysin postilaatikosta:
Ja jotenkin kummallisesti kaikki tuli maanantaina, täydellisellä ajoituksella siis (paitsi tietysti tuo pääsiäiskortti, joka oli tyylikkäästi pari viikkoa myöhässä). Oon aina tykännyt perinteisestä etanapostista, ihan vaan jo postimiehiä työllistääkseni, mutta täällä ollessa on kyllä aina erityisen hauskaa saada postia! Ennen synttäreitä olin saanut kaksi korttia Suomesta, lähettäjät tunnistakoon itsensä ja äiti potekoon huonoa omaatuntoa, kun ei ole vieläkään vastannut mun helmikuussa lähettämään kirjeeseen, vaikka itse pyysi mut kirjekaverikseen (terkkuja kotiin!). Pinon alimmaisena näkyy paketti, joka jo ulkoisella olemuksellaan lämmitti mieltä suuresti. Tunnistin lähettäjän veljekseni pelkästä pakkaustyylistä (ilmastointiteipillä sinetöity jätesäkkihässäkkä), ja jos pelkkiä postikuluja on maksettu 42 euroa, niin tätä ei voi muuta kuin arvostaa!
Koska tiesin varsinkin lähettäjän paremman puoliskon olevan tarkka lahjojen avaamisesta vasta varsinaisena juhlapäivänä, niin odotin kiltisti 23 pitkää tuntia paketin saapumisesta synttärien juhlintaan. Pitkät tunneista teki paketin päällä ollut sisältöteksti: hoodie, magazine, SWEETS, accessories. Mun fazerhammasta on kolottanut jo kauan, koska mun tänne vuoden tarpeiksi tuomat 5 sinistä suklaalevyä katos ennätysvauhdilla jotenkin kummallisesti johonkin.
Mutta vaikka odottavan aika on pitkä, niin lopussa kiitos seisoo, hyvää kannattaa odottaa ja mitänäitänyton. Paketissa oli mulle läksiäislahjaksi tarkoitettu, mutta postin viivästyksestä johtuen helmikuussa antamatta jäänyt huppari muistuttamaan, mistä oon maailmaa lähtenyt kiertämään, sekä siskolta se maukkain juttu, eli kaksi levyä Fazerin suklaata! Olikohan tässä ideana, että ne riittää siksi aikaa kun selailen tuon lehden?
Synttäripäivänä en sinällään tehnyt mitään normitiistaista poikkeavaa, ja pohdiskelinkin, että tämä taisi olla eka kerta kun olin töissä syntymäpäivänäni. Onko se nyt sitten aikuisuuden merkki?
Mulla oli kokkausvuoro, joten tein päivälliseksi amerikanherkkujen lemppariani eli breakfast for dinner eli pannukakkuja vaahterasiirapilla, munakokkelia, pekonia, kinkkua ja makkaraa, ja superterveellisen annoksesta tekee pari hassua omenan ja päärynän palaa.
Perhe oli hommannut mulle kakun leipomosta! Suklaakakku kahvitäytteellä, siinä kaksi asiaa, joista nämä on oppineet mun pitävän. Sain myös synttärilahjan, vaikka en todellakaan odottanut mitään, varsinkin kun tiesin, ettei perheessä ole tapana antaa aikuisille synttärilahjoja (taas siis kumoutui se aikuisuusväite!). Sain neljä kirjekuorta, jotka käskettiin avata tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisessä oli lippu Cirque du Soleiliin. En katsonut esityksen sijaintia sen tarkemmin, joten olin yllättynyt, kun seuraavassa kuoressa oli infot hotelliyöstä. Kolmas kuori piti sisällään lentoliput ja neljännessä oli saattelukirje onnentoivotuksineen. Lopputulos-> mä lähden kolmen viikon päästä yhden yön reissulle LAS VEGASIIIN!!! "Pieni irtiotto au pairin arjesta sinulle" Kiitos, thank you, gracias, 고맙습니다, 謝謝!
Tässä se uusi kylänkomein hupparini ja Las Vegas-tuuletukset. Nyt on kannustimet kohdillaan ja seuraavaksi vain odotellaan, milloin Suomussalmen Palloseuralla on seuraava peli paikallista UTEP Minersia vastaan. Ja kyllä, Teksasissakin tarvitsee hupparia. Viime viikollakin yhtenä päivänä oli hetkellisesti vain +14C ja satoi ainakin 10 pisaraa vettä. Sisällä on myös välillä kylmä, varsinkin jos säätää ilmastoinnin turhan viileälle.
Loppuun vielä iso kiitos kaikille synttärikorteista ja -onnitteluista! Valehtelisin, jos väittäisin, etten ois ilahtunut ihan älyttömän hirveen kamalan paljon. Nämä kyllä huvituttaa vielä pitkään, varsinkin silloin, jos iskee masis ja depis ja koti-ikävä.
Hymyillään kun tavataan! (ja mieluusti vähän jo ennen sitä)
Martta
Mun antama lahja oli Suomen kartan muotonen palapeli (made in Norway, mutta kai se on sentään parempi kuin China), josta näytin kaikki mun elämässäni olennaiset kaupungit. Lisäksi leivoin synttärikakun, ihan vaan jo sen takia, että isäntäperheeni ei ollut koskaan itse leiponut kakkua. Ajattelin, että suomitytön on nyt näytettävä kuin se käy näppärästi. Synttärisankarilla ja minulla on yksi yhteinen intohimo, suklaa, joten kakun koostumusta ei tarvinut kauaa miettiä (väliin yksi niksi kaikille pirkoille: Pirkan nimpparikakkukone on tosi näppärä kun miettii mitä leipoo, ei tarvitse tietää kuin sankarin nimi ja resepti on valmiina. Toimii myös hatusta heitetyillä ja eläinten nimillä, oon testannut, tietysti).
Leipoessa sain tietenkin pienet apurit jalkoihin pyörimään. Vietin itse lapsuuteni parhaat hetket keittiössä valvomassa isosiskoni leivontoja, joten haluan nyt vuorostani opettaa näille lapsille, miten lastoista ja kulhoista saa parhaiten viimeisetkin taikinanrippeet irti. Hyvin oppivat!
 |
| "Hei laita se puhelin pois, sä pudotat sen kohta!", sano 4v vieressä |
Lempparilaitteeni oli kuitenkin tasaisen maan hiihtohissi, joka kulki puiston yllä rauhallisen rentouttavasti ja sieltä näki kauas, kauas ja vielä vähän kauemmas.
Toisen päivän juhla oli tietenkin lempipyhäni eli vappu. Harmikseni sitä ei kuitenkaan juhlita täällä, joten oikeastaan se oli ihan normipäivä. Siman tekokin meni ihan mönkään, koska, johtuen joko liiallisesta hiivan määrästä tai grandman losangelelaisista sitruunoista, se maistui (pahalta) kotikaljalta. Harmitti. Harkitsin jo väittäväni perheelle, että tältä sen kuuluukin maistua, mutta koska en pystynyt itsekään juomaan sitä irvistämättä, niin tyydyin kohtalooni ja kaadoin sen viemäristä alas. Otin sitten peruskainuulaisen "mitäpä se hyvejää"- asenteen ja jätin tippaleivät ja munkitkin tekemättä, kun olis epäonnistunut kuitenkin. Sitäpaitsi Dunkin` Donutsilla on drive-thru, sieltä saa donitsit juhlaan kuin juhlaan h e l e p o s t i .
Mutta sitten koitti pääpäivä, vuoden kohokohta ja arjen piristäjä- mun synttärit!! Parasta näissä synttärikemuissa oli ehdottomasti tämä läjä, jonka löysin postilaatikosta:
Koska tiesin varsinkin lähettäjän paremman puoliskon olevan tarkka lahjojen avaamisesta vasta varsinaisena juhlapäivänä, niin odotin kiltisti 23 pitkää tuntia paketin saapumisesta synttärien juhlintaan. Pitkät tunneista teki paketin päällä ollut sisältöteksti: hoodie, magazine, SWEETS, accessories. Mun fazerhammasta on kolottanut jo kauan, koska mun tänne vuoden tarpeiksi tuomat 5 sinistä suklaalevyä katos ennätysvauhdilla jotenkin kummallisesti johonkin.
Mutta vaikka odottavan aika on pitkä, niin lopussa kiitos seisoo, hyvää kannattaa odottaa ja mitänäitänyton. Paketissa oli mulle läksiäislahjaksi tarkoitettu, mutta postin viivästyksestä johtuen helmikuussa antamatta jäänyt huppari muistuttamaan, mistä oon maailmaa lähtenyt kiertämään, sekä siskolta se maukkain juttu, eli kaksi levyä Fazerin suklaata! Olikohan tässä ideana, että ne riittää siksi aikaa kun selailen tuon lehden?
 |
| Mutta en syönyt näitä kokonaan itse, vaan tarjosin isäntäperheellekin. Eikä ne vielä edes loppuneet! (6 palaa jäljellä) |
Synttäripäivänä en sinällään tehnyt mitään normitiistaista poikkeavaa, ja pohdiskelinkin, että tämä taisi olla eka kerta kun olin töissä syntymäpäivänäni. Onko se nyt sitten aikuisuuden merkki?
Mulla oli kokkausvuoro, joten tein päivälliseksi amerikanherkkujen lemppariani eli breakfast for dinner eli pannukakkuja vaahterasiirapilla, munakokkelia, pekonia, kinkkua ja makkaraa, ja superterveellisen annoksesta tekee pari hassua omenan ja päärynän palaa.
 |
| Tällä kuvalla kumoan ne aikuisuusväitteet. |
 |
| Pannunalustaidetta (huomaa Happy Birthday- pöytäliina) |
 |
| Kolmosesta on eräs lapsonen haukannut aiemmilla synttäreillä jo kaksi kertaa, kun luuli kynttilää syötäväksi. Yritti tämän kuvan jälkeen kolmannenkin kerran, mutta kerettiin estää. |
Perhe oli hommannut mulle kakun leipomosta! Suklaakakku kahvitäytteellä, siinä kaksi asiaa, joista nämä on oppineet mun pitävän. Sain myös synttärilahjan, vaikka en todellakaan odottanut mitään, varsinkin kun tiesin, ettei perheessä ole tapana antaa aikuisille synttärilahjoja (taas siis kumoutui se aikuisuusväite!). Sain neljä kirjekuorta, jotka käskettiin avata tietyssä järjestyksessä. Ensimmäisessä oli lippu Cirque du Soleiliin. En katsonut esityksen sijaintia sen tarkemmin, joten olin yllättynyt, kun seuraavassa kuoressa oli infot hotelliyöstä. Kolmas kuori piti sisällään lentoliput ja neljännessä oli saattelukirje onnentoivotuksineen. Lopputulos-> mä lähden kolmen viikon päästä yhden yön reissulle LAS VEGASIIIN!!! "Pieni irtiotto au pairin arjesta sinulle" Kiitos, thank you, gracias, 고맙습니다, 謝謝!
Tässä se uusi kylänkomein hupparini ja Las Vegas-tuuletukset. Nyt on kannustimet kohdillaan ja seuraavaksi vain odotellaan, milloin Suomussalmen Palloseuralla on seuraava peli paikallista UTEP Minersia vastaan. Ja kyllä, Teksasissakin tarvitsee hupparia. Viime viikollakin yhtenä päivänä oli hetkellisesti vain +14C ja satoi ainakin 10 pisaraa vettä. Sisällä on myös välillä kylmä, varsinkin jos säätää ilmastoinnin turhan viileälle.
Loppuun vielä iso kiitos kaikille synttärikorteista ja -onnitteluista! Valehtelisin, jos väittäisin, etten ois ilahtunut ihan älyttömän hirveen kamalan paljon. Nämä kyllä huvituttaa vielä pitkään, varsinkin silloin, jos iskee masis ja depis ja koti-ikävä.
Hymyillään kun tavataan! (ja mieluusti vähän jo ennen sitä)
Martta
Kommentit
Lähetä kommentti