Walt Disney World

Mulla alkaa olla vähän matkakuumetta ensi viikon Las Vegasin reissun lähestyessä, joten ajattelin tähän väliin kertoa elämäni ensteks mahtavimmasta työviikosta, nimittäin maaliskuisesta kevätlomareissustamme Floridaan Disney Worldiin.

Jep, Disney World. Ihan normijuttu, noubigdiil. Ei me lasten kanssa ennen reissua kysytty toisiltamme kuin kolmesti päivässä: "Monta päivää disniin? Enää 12! Huomenna vaan 11! Ja sitten enää 10!" Ja voi sitä riemun määrää, kun lähdön päivä viimein koitti ja noustiin lentokoneeseen!

El Pasosta ei tietenkään mene suoria lentoja Orlandoon, joten pääsin jo toista kertaa käymään Houstonissa. Silloin aikanaan, kun olin tulossa perheeseen, lensin sen kautta. Mietinkin, että kummallakohan kerralla jännitti enemmän, silloin vai nyt. Varmaan nyt disniin mennessä... Huvitti, kun ajattelin, että aiemmin olen aina matkustanut yksin/lapsettomassa seurassa, ja nyt minä olinkin se, jolla oli se itkevä lapsonen sylissä koneen peräosassa. No, onneksi lapset osasi kyllä olla nätisti koneessa, eikä lennot olleet kovin pitkiä.

Orlandon lähestyessä tuntui kuin olisi kotiin tullut. Aavikkoiseen Teksasiin tottuneena jo vihreiden puiden ja metsien näkeminen oli elämys sinällään, ja kaiken lisäksi oli vettäkin! Eikä pelkästään uima-altaita joka takapihalla, vaan myös järviä, lammikoita, lätäköitä ja valtameri. Ja aikaero Suomeen oli enää vain -6h, joten tuntui kuin olisi ollut huomattavastikin lähempänä kotia.

Kentältä noustiin Disney Magical Express Bussiin ja siitä se viikon kestänyt maagisuus alkoi. Disney World on nimensä mukaisesti oma maailmansa, vähintään kaupunki. Valtavan kokoisella alueella on 4 eri teemapuistoa, Disney Springs eli Disneyn "keskusta", monia monia monia hotelliresortteja ja kaikkea tätä liikennöi tietysti Floridan kolmanneksi suurin bussijärjestelmä.

Meidän hotelli oli Nemoa etsimässä- teemainen, eli oltiin merellisissä tunnelmissa koko viikko. Huoneen ikkunasta avautui näkymä allasalueelle ja musta vähän tuntui, että pelkässä hotelliresortissa oli niin paljon nähtävää, että olisin viihtynyt sielläkin viikon.

Kala kuivalla maalla

Ruokapöytä kaatui tyylikkäästi sängyksi

Koska Disney Worldissa myös hinnat ovat disniä, niin meillä oli matkalaukullinen eväitä mukana, siis päivän mittaan välipaloiksi. Mä olin snacks-vastaava, eikä meillä jäänyt kuin 1/3 matkalaukullinen takaisin kotiinvietäväksi... Mut mieluummmin överit kuin vajarit, eikö se niin mene.

Ai mitäkö tuon tuliaisiksi? Mikkihiirisampoot tietysti!

Disney toteuttaa unelmia- hotellihuoneessa oli kahvinkeitin

Meillä oli lomaviikolle tarkka aikataulusuunnitelma valmiina. Jokaiselle päivälle oli tekemistä aamu- ja iltapäiväksi, ja välissä tultiin aina hotellille päiväunille. Aluksi ajattelin, että menee hyvää disniaikaa hukkaan nukkuessa, mutta loppuviikosta aloin kyllä jo ymmärtämään päiväunien päälle. Päiväuniaikaan kerkesin myös hyvin päivittämään matkapäiväkirjan, ja sanotaanko vaikka näin, että tästäkin postauksesta olisi tullut aika lyhyt, jos olisi pitänyt pelkän oman muistin varassa toimia.

Menossa ekaan puistoon. Jännittää.

Maanantaina puistoturnee sitten alkoi. Puistoihin oli tottakai turvatarkastus, ja sisään päästäkseen piti näyttää sekä ranneke (joka muuten toimi myös huoneenavaimena, kätevää) että sormenjälki. Ensimmäisen päivän puisto oli EPCOT, jossa pääsee mm. tekemään paluun tulevaisuuteen ja kiertämään maailman eri kolkissa Disneyn tyyliin. Käytiin muutamissa laitteissa, lempparini oli lentokone, jonka kyydissä lennettiin maailman ympäri Etelänavalta Egyptin kautta Pariisiin. Laitteet oli, yllättäen, vähän isomman kaliiperin budjetilla toteutettuja kuin mihin oon aiemmin huvipuistoissa tottunut. Niissä oikeasti unohti helposti missä on, kun ihaili vaan kaikkea ympärillä olevaa. Yhdessä laitteessa sai lopussa kertoa, mistä on kotoisin, ja sitten näkyi kartalla että mistä kaikkialta maailmasta ihmisiä on käynyt. En tiedä miten usein se nollaantuu, mutta Euroopan tietämillä näkyi vain neljä pistettä.

EPCOT- center

Kahvikupitkin disnihenkeen. Ja kun kirjoitettiin nimi kuppiin, niin iin pisteeksi piirrettiin tietysti mikkihiirenkorvat.

Illalliselle menimme japanilaiseen ravintolaan, jossa kokki kokkasi ruuan siinä meidän edessä. Koska oon huono ruoka-asioissa, niin kuvailen illallista tähän niinkuin oon silloin tuoreeltaan matkapäiväkirjaan kirjottanu: "Enste se kokkas salaattia, squashia ja pinaattia, läimäs päälle nuudelit ja katkarapuja, ja sit tuli vielä pihvi. Uuh oli hyvää!" Oli hauska kokemus.

Siinä se kokkaa sitä salaattia

Ihana ja aina niin aurinkoinen Florida ilahdutti meitä sateella heti ensimmäisenä päivänä, ja koska optimistinen au pair oli kotona kieltäytynyt pakkaamasta sadeviittoja, niin hommattiin hienot disniviitat (disnihintaan). Viitat hankittuamme lähdettiin kävelemään maailman ympäri. Kanadassa oli kaikkea jääkiekkotavaraa, Englannissa teetä ja Saksassa kaljaa. Meksikossa oli valtavia sombreroja ja Ranskasta haettiin jäätelöt idyllisestä pikku putiikista. Ranskassa oli myös Eiffel- torni, ja tajusin, ettei amerikkalaisten tarvitse koskaan lähteä Eurooppaan, koska tänne on rakennettu kaikki pienemmässä koossa.

Päiväni kohokohta oli kuitenkin Norja-kauppa, jossa myytiin kaikkea Frozen- ja Trollz- tavaraa. Meinasin ostaa trollipaidan, jossa luki "I´m kind of a big deal in Norway", mutta ajattelin sitten, että pysytään kuitenkin Suomi-linjalla. Siinä kauppaa kiertäessäni bongasin sitten Maraboun suklaata, ja ajattelin, että kappas, ruotsalaisten suklaa norjalaisten kaupassa, mitä vääryyttä. Sitten saatoin ehkä kiljahtaa, koska svedujen vieressähän loikoi mikäs muu kuin ihka aito Fazerin sininen! Sekunnin sadasosassa olin valjastanut apulaiseni kuvausvalmiiksi poseeraamaan tuon sinisen ihmeen kanssa.

Sateen takia näytetään uitetuilta rotilta, joten kuvasta tulee fiilis, että ollaan luonnonlakeja uhmaten tarvottu maailman ääriin vain löytääksemme suomalaista suklaata. Levyn hinta oli 12,90 dollaria eli vajaa 12 euroa. Hahah, jäi hyllyyn, mutta sen sijaan ostettiin toinen suomalainen innovaatio eli pussillinen Dumleja (14,90 dollaria). Oli muuten kalleimmat, mutta myös herkullisimmat Dumlet mitä oon ikinä syönyt!

Jokaisessa puistossa on ilotulitukset vuoden jokaisena päivänä kello 21. Päätettiin siis ensimmäinen disnipäivämme lammikon rannalla huikean ilotulitusshown katseluun, ja siinä jäi kyllä Salppurin kisojen lauantain tulitukset toiseksi (ja viikon edetessä niiden sijoitus laski entisestään). Ilta venyi pitkäksi, kun kesti melko kauan ennenkuin päästiin bussilla takaisin hotellille. Seuraavan aamun aikaista herätystä miettiessä aloin ymmärtämään, miksi niitä päiväunia kannattaakaan nukkua.

Tiistaina oli niin sanotusti pääpäivä, ainakin tavallaan. Mentiin Magic Kindgomiin, eli sinne, missä on kaikki prinsessalinnat ja kunnon disnimiljööt.  Siellä oli kaikenlaisia Hessu Hopo-vuoristoratoja, Arielin merenalaisia lauluesityksiä, Dumbon lentolaitteita, hullut teekupit ja erilaisia karuselleja. Parasta oli kuitenkin se, että pääsi käymään esim. Bellen hoodeilla ja poseeraamaan Gastonin kanssa suihkulähteellä. Olin muuten pettynyt, kun Disney Worldissa ei hahmot kiertäneetkään katukuvassa ihmisten joukossa, vaan niiden kanssa kuvaan päästäkseen piti jonottaa ainakin maili (tai sitten mennä oikeisiin paikkoihin syömään, mutta siitä tuonnempana).

Mutta hahmot oikeasti tanssi ja lauloi tuolla linnan edessä, niinkuin aina niissä lapsuuden disnikasettien alkuteksteissä. Oli vähän huikeeta.

Höyrylaiva Ville, ei menty kyytiin.

Apinat häkkiin ja aupairit jalkapuuhun.

Illalliselle mentiin siihen ravintolaan, jossa Kaunotar&Kulkuri ah niin söpösti syö sitä spagettiaan. Otin pizzan, mutta se ei ollut kyllä ollenkaan "aivan kuin aidossa italialaisessa pitseriassa". Peruslätty. Illallisen jälkeen ilta huipentui ilotulitukseen prinsessalinnalla. Siellä oli älyttömästi ihmisiä ja kaikilla oli pikkuihmisiä olkapäillä, joten piti kuikuilla kaikkien välistä nähdäkseen jotain (ilman, että pudotti sitä pikkuihmistä olkapäiltä). Mutta kyllä oli silti siistiä!

Kuten urheillessakin niin lomaillessakin pitää pitää lepopäiviä, joten keskiviikkona ei menty mihinkään puistoon vaan lähdettiin tutustumaan Disney Springsin kauppoihin, ravintoloihin ja katuesityksiin. Siellä oli kaikkien eri teemojen mukaisia disnikauppoja, esim. joulukauppa täynnä joulukoristeita ja Bibbidi-bobbidi boutique, josta jokainen prinsessa voi ostaa (ostattaa isillä) itselleen omilla mitoilla tehdyn unelmien prinsessamekon (ihan nyt vaan tarkennan, että en ostanut, tai ostattanut), ja lisäksi kaikkia merkkiliikkeitä, esim. Coca- Colan vaatekauppa ja Harley Davidson- myymälä (ne ei myyneet siellä postikortteja, olisin isi muuten lähettänyt).

Legoista rakennettu kärmes

Suihkulähde (ja yks vastarannan kiiski)

Lelukauppa

Hessun työohjeet karkkikaupassa

Tuolla lätäkön takana näkyy Ghirardelli- jäätelöpaikka, mihin mentiin lounaalle. Jos mun lempiaamupala on pannukakut niin mun lempilounas oli kyllä tämä:

Kurpitsapiirakkalatte ja lämmin mokkapalasundae

Lounaan jälkeen lähdimme tuttuun tapaan hotellille päiväunille. Tai minä en malttanut nukkua, vaan lähdin kiertämään hotellialuetta. Meidän hotelli oli siis Nemoa etsimässä, mutta alueella oli myös Leijonakuningas- hoodit ja lempparini eli Syylari City! Kävin heittämässä Martin kanssa yläfemmat ja kysymässä Scarilta, että kuka sen Mufasan nyt tappoikaan. Yritän ainakin vielä toistaiseksi säilyttää jonkunlaisen maineen, joten laitan tähän vaan kuvia, enkä niitä ottamiani imitaatiovideoita.

Ihka aito Wheel Well Hotel!

Moro, mä oon Martti, niinku startti, mut ämmällä!

Iltapäivän olin vapaalla, joten lähdin takaisin Disney Springsiin tuliaisten ostoon ja potemaan koti-ikävää. Ostin itselleni tyylikkäät kannet matkapäiväkirjaan sekä Lilo&Stitch-hupparin lempidisnisitaatillani: "Ohana means family. Family means no one gets left behind" (jaa miten niin oli koti-ikävä?)

Torstai starttasi herkullisella aamupalalautasella, jossa kananmunakin oli paistettu mikkihiiren muotoon. Aamupalan jälkeen lähdettiin bussilla Hollywood Studioille. Ensin mentiin tutustumaan Pixariin ja Toy Story Maniaan, jossa ammuttiin väripyssyllä Toy Story- hahmoja ja kisattiin kaveria vastaan, kumpi saa enemmän osumia. En suinkaan ole kilpailuhenkinen, mutta voitin 4-vuotiaan kaverini mennentullen ja palatessa. Sitten mentiin Star Wars- avaruusalukseen, jolla mentiin valonnopeutta galaxista toiseen ja ammuttiin vihollisia. Oli meinaan vähäsen siistiä.

Hollywood Bulevard

Ruotsi mainittu. Buu.

Lounaaksi söin hassun salaatin. Olen huono ruokalajeissa jo ihan suomeksikin (tiedän perusmakaroonilaatikot, mutta kun homma menee fiiniksi niin en enää tajua mistä on kyse) ja täällä oon monen monta kertaa kysynyt "mitä tää on?" ja saanut vastaukseksi jotain sellaista, mistä mulla ei oo mitään käryä, mitä se on suomeksi. Tämä salaatti oli kans sellainen tapaus. Luulin tilanneeni jonkun ihan perusceessarin, mutta sitten kun tarjoilija läimäsi eteeni puolikkaan kaalin, jonka päällä oli kaikkea (varsinkin juustoa), niin tiesin oppineeni jotain uutta. Tai oikeastaan en oppinut, koska en muista sen nimeä (matkapäiväkirjakin sanoo vaan "kysy äidiltä"). Joten, ihan turha tekstinpätkä oli tämäkin.

Lounaan jälkeen mentiin (vapaasti suomennettuna) Indiana Jonesin eeppiseen stuntti spektaakkeliin. Se oli amfiteatterimainen estradi, jolla Indiana ja kumppanit esitti muutamia action- kohtauksia ja kohtausten välissä sitten vitsailtiin ja kommentoitiin, että miten meni. Se oli hauskaa, varsinkin kun oli kunnon tuliefektit ja kaverit mätki toisiaan alas talojen katoilta markiisien läpi roskiksiin.

Käytiin hotellilla päiväunilla, tässä vaiheessa minäkin jo jätin matkapäiväkirjan kirjoittamisen sikseen ja läksin höyhensaarille. Tunnin tirsojen jälkeen oli taas paljon reippaampi olo, ja lähdettiin takaisin studioille ja illallisen syöntiin.

Illallinen oli buffet Hollywood&Vine- ravintolassa. En ole koskaan käynyt ruotsinlaivanbuffassa, mutta uskaltaisin väittää, että tämä pieksi sen. Varsinkin, kun varatun 1,5 tunnin ruokailuajan aikana Minni, Mikki, Aku, Iines ja Hessu kävivät kaikki sanomassa päivää, jakamassa nimmareita ja ottamassa yhteiskuvia. Taisinkin silloin selfiepäissäni laittaa someen muutaman omakuvan, joten tässäpä on sitten huikeita behind-the-scenes-näin-otat-huippuselfien-otoksia!

En vaihtanut välissä vaatteita, vaan safarikuvat on perjantailta

Illan päätteeksi mentiin Fantasmic- valoshowhun, jossa Taikuri Mikki meinasi joutua pahiksien nuijimaksi, mutta onneksi tarinalla oli onnellinen loppu ja kaikki lipuivat höyrylaivan kyydissä tanssien turvallisesti kotisatamaan. Siitäkin mulla olisi videota, mutta joku nimeltämainitsematon nauraa siellä taustalla häiritsevästi lähes koko kuusiminuuttisen, joten tyydymme valokuviin. Valoshown jälkeen olisi ollut Star Wars- ilotulitus, mutta se meni meiltä vähän ohi, kun etsittiin hukattuja tavaroitamme. Mutta kuultiin musiikki ja nähtiin pari posahdusta, sekin kyllä riitti.

Valoshown happy ending

Perjantaina ohjelmassa oli Animal Kindgom, eli Disneyn eläintarha, jossa myöskin pääsee eri puolille maailmaa. Aloitettiin päivä Afrikassa aamupalabuffassa, jossa edellisiltana tapaamamme hahmot olivat taas meitä ilahduttamassa. Selfien paikka.

Ruuan (joka muuten oli tosi hyvää, siellä oli kaiken amerikka-afrikkamätön joukossa myös kaurapuuroa ja kylmäsavulohta) jälkeen lähdettiin eläimiä katsomaan. Opin vähän afrikaania, kun yhdessä kyltissä luki "Thank you- Asante sana!" ja tajusin, että sitähän se apina hokee Leijonakuninkaassa, kun kuulee Simban olevan elossa.

Virtahevon elo näytti niin leppoisalta pikkukalojen keskellä, että sitä olisi voinut tuijotella vaikka kuinka kauan. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja vuokrattiin lapsille rattaat, koska pikkujalat alkoi jo väsyä koko viikon kävelyistä.

Isojen jalkojen lepoon pidettiin kaffepaussi jonkun näppärän bongattua tutun vihreän seireenin. Juotiin caffe americanot ison jättiläispuun edessä istuskellen. Tuo puu oli kovin aidon ja viattoman näköinen, oikeasti se oli tekopuu ja ei yhtään viaton. Sen sisälle nimittäin pääsi, mutta en voi suositella sitä kenellekään.

Tyyntä ennen myrskyä...

Jos jotain tässä maailmassa inhoan/pelkään/kammoan/vihaan/välttelen, niin hämähäkkejä. Siksipä olinkin lievästi sanottuna kauhuissani, kun mentiin jättipuun sisään "On rankkaa olla ötökkä"- nimiseen 3D- esitykseen. En olisi mennyt, jos olisin tiennyt, mitä on edessä. Heti kättelyssä lavalle tuli valtava, karvainen tarantella, joka hetken ahdisteltuaan pieraisi ja yleisöön tuli oikein tuulahdus, mutta ei sentään hajua. Sen jälkeen pimeyden keskeltä katosta roikkui isoja, valtavia hämähäkkejä yleisön yllä. Tämä olisi ollut jo ihan riittävästi ja ehkä siedettävissä (kun hoin itselleni "tää ei oo totta, tää ei oo totta"), mutta ei: penkistä pisti piikki, ihan kuin se hämähäkki olisi ollut ihan siinä iholla! Saatoin lausua muutaman perisuomalaisen voimasanan säikähtäessäni, ja jostain kuului lapsen itkua. Mietin, että oliko tämä muka oikeasti kaikenikäisille sopiva tapahtuma. Mielestäni K24 ainakin.

Hämisdraamasta järkyttyneenä mulla meni vähän Aasian tiikerit ohi, kun tuntui, että hämähäkit kipittää edelleen niskassa. Noo, onneksi tiikereitä näkee Korkeasaaressakin. Mutta miljööt oli tosi aidot! Tuntui kuin oikeasti olisi Aasiassa, vaikken olekaan siellä koskaan käynyt.

Iltapäivällä päiväunien jälkeen käytiin hotellin altaalla polskimassa (tai istumassa aurinkotuolissa) ja sen jälkeen alettiin valmistautumaan seuraavan päivän kotimatkaan. Lapset olivat saaneet saippuakuplakoneen, joka nappia painamalla lauloi ja syöksi saippuakuplia hirveätä kyytiä, ja sehän se oli hauskaa. Kun meidän hotellihuone oli kuorrutettu saippuakuplilla, ohjattiin lapset käytävään ja siinä ne käveli pitkää hotellikäytävää edestakaisin ja naureskelivat hillittömästi kuplakoneelle.

Eikö rantakohteissa kuulukin aina ottaa varvaskuvia?

Lauantaina sitten lähdettiin takaisin kotiin. Oli vähän haikeaa, mutta toisaalta oli jo ihan mukavaa lähteä kaiken sen Disney-hötön keskeltä pois normaaliin maailmaan. Disneyyn mennessä meidän matkalaukut kulki omia reittejään El Pason lentokentältä suoraan hotellihuoneeseen, eli ei tarvinut niitä itse raahata. Paluumatkalla matkatavaratkin oli messissä mukana, ja siinä rumbassa oli kyllä mielikuvituksella ja asenteella iso rooli, kun kolmeen pekkaan kuljetettiin 9 check-in matkatavaraa, käsimatkatavarat ja tietysti ne kolme lasta. Mutta selvittiin.

Tällä kertaa käytiin ei-niin-näppärästi tekemässä välilasku Phoenixissa (siis lennettiin Floridasta El Pason yli ja ohi 4h, ja sitten tultiin takasinpäin 2h). Mutta sainpahan yhden uuden osavaltion ruksattua matkailulistallani, nyt niitä on jo 5 kasassa (New York, Teksas, New Mexico, Florida, Arizona). Phoenixin lentokenttä oli kyllä pettymys, olin toivonut, että heti koneesta noustessa olisi Arizona Coyotesin fanikaupat vastassa. Mutta ei, en nähnyt missään pienintäkään viittausta siitä, että tuossa kylässä pelattaisiin jääkiekkoa millään sarjatasolla.

Ja sainpahan valokuvan El Pasosta ilmasta käsin (otappa tästä sitten jotain selkoa)

Lentokoneessa sain taas kokea Suomi- ylpeyttä. Siinä Southwestin esitteitä selaillessa katse pysähtyi drinkkisivulle, jossa oli jotain hassusti. Mietin hetken, ja sitten tajusin, että drinkithän oli tehty vanhaan kunnon Finlandia-vodkaan. Valokuvan paikka, #suomimainittu ja päivä kruunattu.

Kaiken kaikkiaan melko huisi ja ikimuistoinen reissu, jota en olisi kyllä ikinä itsekseni toteuttanut. Otin yhteensä reilu tuhat valokuvaa ja sanoin viikon aikana ainakin 200 kertaa wau. Mulla oli tosi hauskaa ja se 5-vuotias sisälläni nautti kyllä reissusta koko rahan edestä. Asante sana!

Disniterkuin, Martta