The Lone Star State - Au pairina Teksasissa

Eilen tuli ensimmäistä kertaa ajatus, että voi hittolainen, minulla on enäääääää reilu puoli vuotta elpasoilua jäljellä. Iski pieni paniikki varsinkin sen takia, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä vuorilla vaeltamassa. Siispä, tänä aamuna, kun havaitsin lämpötilan olevan harvinaisen viileä (+26C), päätin pakata reppuni ja lähteä pienelle vaellusretkelle. Mehän asutaan ihan tässä vuorten kupeessa, mutta silti koin tarpeelliseksi ajaa 45 mailia itään erilaisen vuorimaiseman perässä. Vaikka ajelin tunnin (eksyin kerran), olin edelleen El Pasossa. Paikka oli Hueco Tanks State Park, yksi El Pason lukuisista luonnonpuistoista. Ennen kuin pääsi luonnonhelmaan, piti mennä iänikuiseen oppaan mökkiin katsomaan perehdytysvideo. Tai oli se DVD, että sentään tältä vuosituhannelta. Videolla intiaani kertoi paikan historiaa ja kielsi roskaamisen ja luolamaalausten turmelemisen graffiteilla. Videon jälkeen sain perehdytystodistuksen ja luvan lähteä seikkailemaan. Sukunimekseni todistukse...

"Buckle up, every rider, every ride. Click it or ticket" "Drink. Drive. Go to jail." "Don´t text while driving. That´s the law." Nämä ja muut vallan suorasukaiset tekstit pyörivät moottoritien varrella isoilla näytöillä opastamassa ihmisiä ajamaan "ystävälliseen, Teksasin tyyliin". Monesti kuulen ihmisten sanovan, että täällä kaikki ajavat päin honkia, mutta minun mielestä liikenne on melko sujuvaa. Ja jos joku ajaakin vähän hassusti, niin rekisterikilpi paljastaa aina törttöilyn syyn. Kilvestä näkee osavaltion (ja meksikolaisten kohdalla tietysti valtion) ja kaukaisin, minkä olen nähnyt tänne eksyneen, oli Havaijilta (kerran näin kyllä Tanskan rekisterissä olevan auton, mikä oli melko outoa). Tajusin kyllä myöhemmin, että varsinkin kaukaisten osavaltioiden autot on varmaan usein vuokra-autoja, kun itsekin kruisailin pari viikkoa Illinoisin kilvillä meidän auton ollessa peltilääkärissä (en se minä ollut). Lincolnin mailla Meill...

Ja näin olemme päässeet aiheista mehevimpään eli ruokaan. Olen saanut täällä oloni aikana useampaan otteeseen caps lockilla saneltua palautetta tyyliin: "MISSÄ ON TEKSASIN PIHVIATERIAT?!?!?!", joten ajattelin nyt kertoa vähän sellaisista. Isäntäperheeni syö paljon lihaa. Kun San Diegossa yhtenä päivänä söimme kalkkunanjalkoja lounaaksi, sanoin perheelle, että jos otatte uuden au pairin minun jälkeeni, niin pitäkää sitten huoli, ettei hän ole vegaani, tai ainakin on tietoinen, minkälaiseen lihamyrskyyn on tulossa. Good ol´ turkey leg Ehkä huipuin ravintolakokemus tähän mennessä oli, kun käytiin paikallisessa bbq- ravintolassa nuorimman lapsen synttäripäivällisellä . Minun kategoriassa se oli aika hieno ravintola, mutta muiden mielestä ihan ookoo. Tilasin kunnon ribs- annoksen ja ajattelin, että tällä varmaan lähtee nälkä, ja olin kyllä oikeassa! Annos oli teksasilaisittain valtava ja barbeque- soossi maittava, ja isoista ribsibiiteistä toinen piti ottaa kotipakettiin...

Yleensä vietän vapaapäiväni kotona chillaillen, mutta tällä kertaa otin viikonlopustani kaiken irti ja suuntasin torstaina Dallasiin pääkohteenani Rammsteinin keikka ja sivuhupina änärihallin näkeminen edes ulkopuolelta (pääsimpä sentään fanikauppaan). Tämä reissu oli odotettu- ostin liput huhtikuussa ja kirjoitin silloin kalenteriin "87 päivää Dallasiin!" Ja kuten aina, hyvää kannatti odottaa. Heti alkuun kommentti kaikille Sue Ellenin jne. faneille: mä olen liian nuorta sukupolvea, joten reissuni ei sisältänyt minkäänlaista televisiosarja Dallasin hypetystä, pahoitteluni. Dallas Starsin kotiareena Olen ehkä vähän tuuliviirimatkustelija, koska aina jokaisen kaupungin kohdalla ajattelen, että vitsi miten kiva paikka, tänne voisi vaikka muuttaa. Mutta Dallas oli nyt kyllä tähänastisista matkakohteista paras! Ehkä siksi, että siellä on Teksasin meininki, mutta ei niin aavikkoista kuin El Pasossa. Joka puolella oli vihreää, rakennukset oli koooorkeita ja ihmiset mukavia....