Ja näin olemme päässeet aiheista mehevimpään eli ruokaan. Olen saanut täällä oloni aikana useampaan otteeseen caps lockilla saneltua palautetta tyyliin: "MISSÄ ON TEKSASIN PIHVIATERIAT?!?!?!", joten ajattelin nyt kertoa vähän sellaisista.
Isäntäperheeni syö paljon lihaa. Kun San Diegossa yhtenä päivänä söimme kalkkunanjalkoja lounaaksi, sanoin perheelle, että jos otatte uuden au pairin minun jälkeeni, niin pitäkää sitten huoli, ettei hän ole vegaani, tai ainakin on tietoinen, minkälaiseen lihamyrskyyn on tulossa.
 |
| Good ol´ turkey leg |
Ehkä huipuin ravintolakokemus tähän mennessä oli, kun käytiin paikallisessa bbq- ravintolassa nuorimman lapsen synttäripäivällisellä . Minun kategoriassa se oli aika hieno ravintola, mutta muiden mielestä ihan ookoo. Tilasin kunnon ribs- annoksen ja ajattelin, että tällä varmaan lähtee nälkä, ja olin kyllä oikeassa! Annos oli teksasilaisittain valtava ja barbeque- soossi maittava, ja isoista ribsibiiteistä toinen piti ottaa kotipakettiin.
 |
| Lautasmalli kohdillaan; salaatti on siis nuo ranskalaisissa näkyvät vihreän häivenet |
Kesän kynnyksellä isäntäperheeni alkoi puhumaan grillin hommaamisesta, ja kesäkuun lopussa asiassa päästiin vihdoin yhteisymmärrykseen- grilli on saatava. Vanhemmat lähtivät grillikaupoille ja minä jäin lasten kanssa kotiin sanoen "takaisin ei ole tulemista ilman grilliä". Ottivat tosissaan ja muutaman tunnin päästä palasivat New Mexicosta asti haettu upouusi kuudella polttimella varustettu kaasugrilli takakontissa (minivanissa on aika iso takakontti). Olivat tietysti käyneet myös ruokakaupassa grillattavien ostossa ja loppuilta menikin uutta grilliä juhlistaessa. Perheellä ei ole hirveästi kokemusta grillaamisesta, joten meidän grillailut on nyt melko kokeiluluontoisia, mutta tekemällä oppii ja jos ei muuten, niin kantapään kautta.
 |
| Asia pihvi |
 |
| Uuden grillin koeajo |
 |
| Tältä näyttää todellinen karnivori (vaikka tässä pöytä notkuukin kärähtäneitä kasviksia, lihat on vielä grillissä) |
Tämä tapahtui siis viikonloppuna, ja heti pöydästä noustuamme kysymys kuului: milloin grillataan uudelleen? Sovittiin, että tiistaina, kun on itsenäisyyspäivä, ja 4th of Julysta tulikin sitten uusi vuosittain juhlittava juhlapyhä mun kalenteriini, ihan vaan jo ruoan takia!
Aamupalaksi oli aamupalojen aatelia eli pekonia ja munia, ja jälkipalaksi mansikoilla, mustikoilla ja kermavaahdolla koristeltu shortcake (murotaikinamainen kakkupala). Se maistui aika paljon tavalliselta pullalta ja ajatuksissani kokosinkin omani laskiaispullan tyyliin (meillä on muuten vieläkin pakastimessa helmikuussa leipomiani laskiaispullia, kukaan ei ole käynyt kahvilla, että olisi tarvinut sulattaa pullaa. Tämä oli kutsu, haha).
 |
| Kattaus oli kohdillaan- yritin paikkailla kaikkea epäisäinmaallisuuttani kahvimukilla |
 |
| Strawberry shortcake- red, white and blue |
Aamupalan jälkeen lähdettiin paikalliseen partiolaisten paraatiin, koska perheen nelivuotias on leijonanpentu, mitä se tarkoittaakaan. Paraatipaikalla oli amerikkalaisittain mehu- ja donitsitarjoilu, ja sitten sai koristella pyörät ja rattaat amerikkanauhoilla. Päästin luovuuteni valloilleen, tottakai. Paraati oli hauska, vaikkakin tosi lyhyt- odoteltiin ja valmistauduttiin yli puoli tuntia noin 400 metrin mittaisen pätkän kävelyyn, mutta voimpahan nyt sanoa olleeni paraatissa! Kansallislaulu raikasi ja tunnelma oli hyvinkin patrioottinen. Maalissa tarjoiltiin vettä ja sinipunavalkoisia mehujäitä ja palkittiin mm. parhaiten koristeltu pyörä ja parhaiten koristeltu koira. Harmikseni ei ollut kategoriaa parhaiten koristelluille rattaille, olisimme kyllä voittaneet sen.
 |
| Paraatissa kylän komeimmilla koristeilla |
Loppupäivä hengailtiin kotona, koska kerroinko jo tarpeeksi monta kertaa, että nelkytcelsiusta on vähän turhan lämmin ulkona oleskeluun? Paraati tapahtui siis aamupäivällä, ennenkuin lämpötila oli liian kuuma. Sanoinkin, että olipas mukavan viileää ulkona, kun oli vaan +28C, johon perheen äiti nauroi, että vuosi sitten et varmasti olisi uskonut koskaan sanovasi noin. Voipi tulla tytölle vilu, kun koittaa Suomeen paluun aika...
No kuitenkin, päivällinen oli päivän kruunu. Grillattiin. Ja voi mitä me grillattiin! Jenkkien kansallisruokaa eli hodareita kaikilla mausteilla ja hampurilaisia biisonipihveillä. Kylkeen terveelliset kasvikset eli voilla käsitellyt maissit, hunajoidut tomaatit kapriksilla, juustotäytteiset pekoniin käärityt sienet ja vuohenjuustotäytteiset paprikat. Kuten kuvasta näkyy, sitä vuohenjuustoa oli ihan liian paljon noin pieneen paprikaan, mutta ensi kerralla laitetaan sitten vähän vähemmän. Lisäksi grillattiin salaattia, mutta siinä meni vähän kaikki pieleen, joten ei välttämättä jatkoon. Tuli liikaa mausteita ja loppupeleissä sitten huuhdeltiin salaatti, mikä teki siitä aika vetisen (meillä ei ole salaattilinkoa, tällaisina hetkinä ikävöin omaa keittiötäni). Joka tapauksessa, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!
 |
| Vihreätä ja biisonia |
 |
| Puoli kiloa päivässä, vai miten se meni |
 |
| Hodari/hampurilaispöytä (huomaa rattaista siepatut ranskalaisvivahteiset koristenauhat) |
Jälkiruoaksi oli amerikanherkkujen lemppariani eli s´moreseja. En muista hehkutinko näitä jo aiemmin täällä blogissa, mutta kun keksin väliin sulattaa suklaata ja paahtaa vaahtokarkin, niin se ei voi olla muuta kuin herkullista! Ja oikeastaan tuo Hershey´sin suklaa on aika hyvää, ei tarvitse välttämättä ikävöidä sitä sinistä kotimaista.
 |
| Tämä kuva on vähänkuin ne ällötysruokakuvat Suurin Pudottaja- ohjelmasta, mutta hei, kyllä välillä pitää mässäillä! |
Itsenäisyyspäivästä palautuaksemme tein eilen suomalaista herkkua eli pinaattilettuja. Oikeastaan en kyllä tiedä, onko ne suomalainen keksintö, mutta sovitaan nyt että on. Tein myös siemennäkkäriä ja sain pöydän hiljaiseksi esittelemällä sen suomenkielen sanalla "siemennäkkäri", haha. Ja tänään koittikin sitten viisi kuukautta odottamani päivä, kun viimein löysin kaupasta maksaa ja pääsin maksalaatikon tekoon! Ai että, tuntuu kuin joulu olisi tullut etuajassa. Maksis oli kaikin puolin menestys, perhekin tykkäsi, joten voin siis huoletta lisätä sen vakiomenuun. Olin vähän pettynyt, kun en löytänyt puolukkaa muussa kuin hillon muodossa, ja sekin oli made in Sweden. Jos nyt joku innostui tulemaan kahville, niin voisi tuoda tullessaan pari kiloa puolukoita... Joulusta ja Ruotsista tuli muuten mieleen, että lähikaupassa myydään myös Annas pepparkakor, eli ainakin jostain saa sitten tutunoloisia joulumakuja.
 |
| Vanha kunnon leverlåda |
Ei mulla muuta. Röyh!
Martta
Kommentit
Lähetä kommentti