Muut sai töitä, Teuvo Loman

Vanha vitsi, mutta toimii aina. Hahhaa, mä olen lomalla! Viimeinkin! Lentsikkabiili starttaa kuitenkin vasta maanantaina (ainakaan toistaiseksi lentoani ei ole peruttu), joten sitä odotellessa on hyvästi aikaa päivittää blogi.

Lomameisinki! Kuva on tosin jo kesäkuulta San Diegosta. 

Äiti toivoi postausta puutarhanhoidosta. Ensin ajattelin, että tunnetko sä äiti hyvä minua ollenkaan (mulla on aina ollut viherpeukalo keskellä kämmentä), mutta sitten totesin, että kyllähän sitä nyt täytyy, jos äiti pyytää. Jotenka, tässä paras puutarhanhoitovinkkini:

Joka kolmas viikko Pedro (nimi muutettu) soittaa ovikelloa ja sanoo: "mä tulin noi viheralueet hoitamaan, mukavaa päivänjatkoa" ja painuu takapihalle ruohonleikkureineen. Parin tunnin päästä, kun on itse esim. nukkunut päiväunet tai rauhassa hörppinyt iltapäiväkahvit, voi katsoa ikkunasta ulos ja todeta, että kappas, kaikki rikkaruohot on hävinneet. Näin hoituu siis puutarha-asiat, yhtä näppärästi kuin se vessanpesu.

Punainen kukka ja valkoinen kukka

Keltainen kukka

Kukka

Kaktus

Mutta kukkiahan ne ovat ruusutkin. Guns´n Roses esiintyi tällä viikolla El Pasossa ja minä olin paikalla myös (paitsi jos espanjanopettaja kysyy, niin olin sitten ulkomailla). En ole mikään gunnareitten suurin fani, vaan menin keikalle ihan vaan lämppärin eli ZZ Topin takia. Ostin ylihinnoitellun keikkapaidan sulautuakseni massaan ja könysin vakiopaikalleni eli piippuhyllylle. Hyvin kuuli sieltäkin, vaan nähnyt ei juurikaan, paitsi screeneiltä. Vieruskaverillani oli kiikarit.

Keikka oli tosi hyvä, tosin Guns´n Roses soitti ihan älyttömän pitkään. 2,5 tunnin jälkeen, kun Knocking on Heavens Door (eli yksi harvoista biiseistä, jonka edes tiesin nimeltä) oli kuultu ja soitto vieläkin jatkui, päätin että hei kiitti, mä lähen nyt kotiin. Autolle kävellessä kuului vielä kaksi biisiä ja (melko onnettomat) ilotulitukset. Pääsimpä ainakin ruuhkitta kotiin, kun olin ensimmäisten joukossa poistumassa parkkipaikalta.

Keikka oli yliopiston baseball- stadionilla

"It´s time to rock with ZZ Top!"

Pyssyt oli keikalla kielletty. Teksasissa tuli muuten pari viikkoa sitten voimaan laki, joka sallii yli 5,5 tuumaisten puukkojen yms. teräaseiden kantamisen mukana. Myös aseenkantolupa halpeni lähes neljännekseen entisestä; sen saa nyt 40 dollarilla. Samalla tekstiviestittely auton ratissa kiellettiin, vaikka El Pasossa se kyllä oli jo kiellettyä.

Tällä viikolla harjoteltiin lasten kanssa laskemaan kaikenmoisilla eurooppalaisilla kielillä. Suomi alkaa sujumaan viisivuotiaalta jo aika hyvin ja lausuminenkin on melkein kuin natiivilla. Opetin niille sitten myös eri maiden lippuja. Se oli jokaisen iälle sopivaa ajanvietettä: 5-vuotias harjoitteli kirjoittamista, 3-vuotias värittämistä ja 23-vuotias lipputuntemusta. Vaikka värit ei ihan pysyneet rajojen sisäpuolella ja maiden nimet oli alkuun "Finlid" ja "Germeney", niin "lippuasiantuntija" oli kyllä se, joka reputti tämän homman pahiten, kun jälkikäteen tarkistin googlesta tuotoksemme. Loma tuli siis tarpeeseen.

Etsi viisi virhettä... 

Lapsilla on täällä unilelujen sijaan omat peitonrievut, joita ne kuljettaa joka paikkaan ja joista ei voi millään luopua. Helpoin tapa saada lapselle itkupotkuraivari onkin laittaa sen peitto pesukoneeseen juuri päiväuniaikaan. Testattu ja toimivaksi todettu; kolmivuotias saa desibelit kaikkein korkeimmalle ja pisimmäksi aikaa (siinä metelissä ei kyllä sitten kukaan enää nuku päiväunia).

Tästä innostuneena päätin neuloa itsellenikin oman peiton. Ja tietysti onhan se kylmä talvikin tulossa, joten villapeitto lienee tarpeellinen. Lämpötila saattaa kuulemma laskea alle +10C, ja joinain talvina täällä on jopa satanut lunta (viimeksi kaksi vuotta sitten). Peitosta piti tulla satapalainen satavuotiaan Suomen kunniaksi, mutta lanka loppui 91 palan kohdalla. Mutta varpaat peittyy, joten välttänee.

Suomalaista käsityötä, made in USA

Tänään meillä oli taas kuukausittainen au pair- tapaaminen kaikkien El Pason au pairien kanssa, se on aina yhtä kivaa. Tällä kertaa käytiin vaeltamassa noilla meidänkin takapihalla näkyvillä vuorilla. Joku erehtyi sanomaan nähneensä siellä kerran tarantellan, ja siinä meni vähänkuin meikäläisen vaellusfiilis ja katse pitäytyi tiukasti maassa, jos vaikka joku hyppää pusikosta nilkkoihin. Meidän aluejohtaja yritti kyllä lohduttaa sanomalla: "Ei tarantelloja tarvitse täällä pelätä, ne ei ole myrkyllisiä. Saattaa se kyllä puraista, mutta se ei ole vaarallista. Sen sijaan pienet hämähäkit voi olla myrkyllisiä, mutta täällä vuorilla sinua ei tapa mikään, koska käärmeet ja skorpionit ei tule näin ylös". Eipä sitten mennyt kauaakaan, kun jonon kärjessä kävellyt hihkaisi iloisesti: "Hei, täällä on tosi iso karvainen hämähäkki!"------------ Koska joillekin meistä tuli jostain syystä huono olo ja ahdistus, jätettiin tarantella omiin oloihinsa ja käännyttiin takaisinpäin.

Keskellä, kivellä. Ei varmaankaan tarvitse mainita, että minä en todellakaan ottanut tätä kuvaa. Passasin puhelinta jonon hänniltä (eli kaukaa), "voisko joku ottaa mulle kuvan mun blogiin?"

Ihan hyvä maisemat siellä kuitenkin oli, jos uskalsi nostaa katseen maasta

El Pason nähtävyys. Keskellä oleva kivi näyttää nukkuvalta norsulta, eikö näytäkin?

Huomenna onneksi hyppään Toronton lentokoneeseen pois täältä tarantellojen keskeltä. Tiistaina tapahtuu jännityksen multihuipentuma, kun veljeni ja kälyni saapuvat suoraan Helsinki-Vantaalta lomatunnelmaani haippaamaan (toivottavasti reput täynnä suklaata ja muuta hyvää). En ole nähnyt yhtään suomalaista 7 kuukauteen, joten minua hiukkasen jännittää nähdä ihka aitoja suomenkieltä puhuvia ihmisiä. Sillä lailla ihan pikkiriikkisen vaan vatsanpohjassa kipristelee, tai oikeastaan on kipristellyt viimeiset kolme viikkoa. Kaikki täällä podettu koti-ikävä loppuu siis ensi viikkoon, kun saan yliannostuksen suomalaisuudesta meidän viikon mittaisen "hiljaisuuden retriitin" aikana. Eikä, oikeasti vähän jännittää, että huomaakohan ne sitten Suomeen takaisin lähtiessään, että niillä on matkalaukussa Martan verran ylipainoa...

Hehe, ei, kyllä mä Teksasiin palaan suorittamaan työni loppuun. Varmuuden vuoksi kirjoitin itselleni kotiinpaluukirjeen, johon listasin 7 syytä miksi on hyvä olla Teksasissa, ja 7 syytä, miksi en haluaisi olla nyt Suomessa (alle +25C lämpötila ja Dunkin Donutsin puute kärkisijoilla). Ehkäpä se auttaa mahdolliseen lomanjälkeiseen arkiahdistukseen. Olettaen siis, että ne päästävät minut takaisin tänne USA:n puolelle Kanadanmaalta. Toivottavasti eivät kovin kauaa kuulustele rajalla, koska minulla on aika lyhyt vaihtoaika lennoissa.

Kiitos ja näkemiin, meiksi lähtee nyt loman viettoon!

Martta