Se parhaiten nauraa, jolla on Mikko Koivun nimmari
Valitettavasti en itse kuulu tuohon onnelliseen ihmisryhmään, mutta pääsin kyllä aika lähelle, ja kyllä sekin ihan makeasti nauratti.
Viime viikolla sain yllättäen kolme päivää vapaata viikonlopuksi, joten päätin lähteä reissuun. Googlasin NHL:n peliaikataulut ja valitsin edullisesti autolla saavutettavissa olevan lähimmän änäripitäjän eli Phoenixin (tai siis Glendalen, mutta se nyt on siinä ihan Phoenixin kupeessa Arizonassa). Kysyin jo autonkin perheeltä lainaan roadtrippiä varten ja kaiken piti olla selvää, kunnes aloin lippujen ostoon. Mietin, että tässä on nyt jotain mätää, ja tajusin sitten, että Arizona Coyotes @ New Jersey Devils-otteluhan pelataankin New Jerseyssa, eikä Arizonassa... hups. Noh, siinä hetken murjotettuani totesin, että koska nyt kerkesin jo peliin pääsystä innostua, niin on otettava lentsikkabiili alle ja lähdettävä kauemmaksi.
Matkakohteeksi valikoitui sitten Minnesota pelillä Pittsburgh Penguins vastaan Minnesota Wild. Piti kyllä miettiä parin yön yli, että onkos nyt taas mitään järkeä, saatikka varaa tällaiseen. Vastaus oli ei, mutta seinällä poltteli Koivun pelipaita ja Spotifysta löytyi oikeanlainen soittolista romuttamaan aupair-vuoden tarkkaan mitoitettu budjetti totaalisesti ("vaikka tekee kipeää niin ei haittaa"), joten ostin liput.
Lauantaina läksin matkaan ja totutusti lennot oli jo El Pason päässä myöhässä. Juuri kun aloin murehtimaan, että ehdinkö jatkolennolle Phoenixissa, niin virkailija kuulutti "miss Keilan" saapumaan portille ja kertoi vaihtaneensa lentoni kulkemaan Dallasin kautta. Mikäpä siinä, Dallasissahan on aina kiva käväistä. Lopulta ne vaihdetutkin lennot olivat sitten myöhässä, enkä nyt mainitse lentoyhtiötä, mutta ei kyllä ollut kovin vakuuttavaa toimintaa taas American Airlinesilta.
Olin siis joka tapauksessa myöhässä suunnitelmistani ja kirosin mielessäni, että kenen idea oli lentää pelipäivänä. Minneapolis-St.Paulin lentokenttä on kuulemma jenkkien paras kaikilla sektoreilla mitattuna, mutta silti juuri minun kohdalle osui metrojen toimintahäiriöt ja mitkälie viivästykset. Lumen (3 hiutaletta) ja pakkasen (-1C) läpi pääsin kuitenkin lopulta perille hotellille ja ilokseni kuulin, että hotellilta on ilmainen kuljetus hallille ja takaisin. Muy bien, olikin jo ahdistanut ajatus siitä, että joutuisin kävelemään pakkasessa kilometrin.
Ei muuta kuin matkaveska huoneeseen, Koivun paita (siis Leijona-paita) päälle ja hallille. Xcel Energy Center veti sisäänsä jotakuinkin 19 064 katsojaa, joten tunnelma oli katossa. Vierasjoukkue ollimäättineen ja sidneycosbyineen oli saanut paikalle yllättävän paljon omia fanejaan. Huomasin sen, koska istuin vahingossa niiden kaikkien keskellä "väärässä" päädyssä. Minä kannatin tietysti Koivun ja Mikael Granlundin tähdittämää kotijoukkuetta ja jouduimpa sitten erätauolla ostamaan Wildin hupparinkin, koska Teksasin lämmöstä saapuneena paleli niin paljon.
Peli oli hyvä ja todellakin kaiken sen vaivan ja rahanmenon arvoinen. Kerkeäähän sitä sitten myöhemmässäkin elämässä rahojaan säästää, ainakin teoriassa. Oli hauskaa nähdä, kuinka paljon Koivu- ja Granlund- paitoja hallilla näkyi. Ainoastaan se Koivun nimmarin puute jäi harmittamaan. Minulla oli tarkoitus tehdä iso "Mikko, saanko nimmarin?"- kyltti suomeksi, mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi tekemättä. Ehkä ensi kerralla.
Loppureissu meni paikalliseen kulttuuriin tutustuessa. Minnesotan vierailluin turistikohde on USA:n isoin kauppakeskus Mall of America, jossa minä kävin lähinnä vaan eksymässä. Minneapoliksesta/Saint Paulista löytyy myös jokaisen isoimman urheilulajin pääsarjan joukkue. Oma lempparini (jääkiekon jälkeen) oli amerikkalaisen jalitsun Minnesota Vikings, joiden mainoslause oli "Skol!". Harmikseni niillä ei nyt ollut peliä tämän reissun aikana, joten jouduin tyytymään vain valokuvaan stadionista. Minnesotaan pitänee siis palata vielä tässä elämässä.
Olen tällä mantereella ollessa ikävöinyt kovin irtokarkkeja. Viisas kälyni neuvoi pari kuukautta sitten, että "mene Ikeaan, siellä niitä myydään!", mutta eihän El Pasossa tietysti ole sellaista(kaan). Vaan Minnesotassapa oli, joten sinne suuntasin. Myymälä oli ihan samanlainen kuin Vantaalla, paitsi vaan englanniksi, tuotteet ruotsiksi. Meinasin syödä elämäni ensimmäiset Ikean lihapullat, mutta koska ne näyttivät melko kuivilta, niin tyydyin köttbullarien sijaan 70 senttiä maksaneisiin hodareihin. Ja olihan siellä niitä irtokarkkeja! Ohikulkijat naureskeli, että miksi tuo tyyppi ottaa kuvia noista lördaggodisareista, mutta minäpä vähät välitin ja kauhoin fudgeja ja "Finnish sweet liqueureja" karkkipussiini. Oli muuten pirun kalliita, yli kymmenen euroa kilo, mutta hei, jos kerran vuodessa ostaa irtokarkkeja, niin onko sillä niin väliä? Myös Maraboun suklaata oli isot laarit; ostin isäntäperheelle tuliaisiksi pikkiriikkiset Daim-patukat ja itselleni Daim- suklaalevyn (King Size 250g, pahan päivän varalle).
Mietiskelin reissatessa, että jos au pair- pestini olisikin sijoittunut esim. Minnesotaan, niin vuoteni olisi ollut melko lailla erilainen. Eikä vähiten sen takia, että Minnesotassa on vähän enemmän NHL-joukkueita 1000 mailin säteellä kuin El Pasossa. Mutta toisaalta, El Paso on esim. ilmastoltaan niin erilainen kuin Suomi, että siinä mielessä se oli ihan hyvä sijoitus minulle. Ja kuka ne lapset hoitaisi, jos minä olisin koko ajan peleissä... Tai voisihan ne tietysti ottaa mukaan.
Hah, enikeis, oli huippua päästä reissuun, oli huippua nähdä suomalaisia huippu-urheilijoita ja oli huippua päästä Ikeaan. Koska tämä reissu oli nyt ihan hetken mielijohteesta suoritettu, niin se osui aika lähelle viimeistä lomaviikkoani, jonka jaoin vielä kahteen osaan. Marraskuuni on siis oikeastaan pelkkää reissaamista, mutta pitäähän sitä kaamosmasennusta jotenkin paeta. Vai missäs sitä kaamosmasennusta nyt podettiinkaan...
Jokatapauksessa, hymyntäyteistä viikkoa!
Martta
 |
| Siitä kun tarpeeksi zoomailee, niin saattaa bongata Koivun. Jos ei muualta, niin ainakin screeniltä |
Viime viikolla sain yllättäen kolme päivää vapaata viikonlopuksi, joten päätin lähteä reissuun. Googlasin NHL:n peliaikataulut ja valitsin edullisesti autolla saavutettavissa olevan lähimmän änäripitäjän eli Phoenixin (tai siis Glendalen, mutta se nyt on siinä ihan Phoenixin kupeessa Arizonassa). Kysyin jo autonkin perheeltä lainaan roadtrippiä varten ja kaiken piti olla selvää, kunnes aloin lippujen ostoon. Mietin, että tässä on nyt jotain mätää, ja tajusin sitten, että Arizona Coyotes @ New Jersey Devils-otteluhan pelataankin New Jerseyssa, eikä Arizonassa... hups. Noh, siinä hetken murjotettuani totesin, että koska nyt kerkesin jo peliin pääsystä innostua, niin on otettava lentsikkabiili alle ja lähdettävä kauemmaksi.
Matkakohteeksi valikoitui sitten Minnesota pelillä Pittsburgh Penguins vastaan Minnesota Wild. Piti kyllä miettiä parin yön yli, että onkos nyt taas mitään järkeä, saatikka varaa tällaiseen. Vastaus oli ei, mutta seinällä poltteli Koivun pelipaita ja Spotifysta löytyi oikeanlainen soittolista romuttamaan aupair-vuoden tarkkaan mitoitettu budjetti totaalisesti ("vaikka tekee kipeää niin ei haittaa"), joten ostin liput.
Lauantaina läksin matkaan ja totutusti lennot oli jo El Pason päässä myöhässä. Juuri kun aloin murehtimaan, että ehdinkö jatkolennolle Phoenixissa, niin virkailija kuulutti "miss Keilan" saapumaan portille ja kertoi vaihtaneensa lentoni kulkemaan Dallasin kautta. Mikäpä siinä, Dallasissahan on aina kiva käväistä. Lopulta ne vaihdetutkin lennot olivat sitten myöhässä, enkä nyt mainitse lentoyhtiötä, mutta ei kyllä ollut kovin vakuuttavaa toimintaa taas American Airlinesilta.
Olin siis joka tapauksessa myöhässä suunnitelmistani ja kirosin mielessäni, että kenen idea oli lentää pelipäivänä. Minneapolis-St.Paulin lentokenttä on kuulemma jenkkien paras kaikilla sektoreilla mitattuna, mutta silti juuri minun kohdalle osui metrojen toimintahäiriöt ja mitkälie viivästykset. Lumen (3 hiutaletta) ja pakkasen (-1C) läpi pääsin kuitenkin lopulta perille hotellille ja ilokseni kuulin, että hotellilta on ilmainen kuljetus hallille ja takaisin. Muy bien, olikin jo ahdistanut ajatus siitä, että joutuisin kävelemään pakkasessa kilometrin.
 |
| Lunta tulvillaan on raikas talvisää |
Ei muuta kuin matkaveska huoneeseen, Koivun paita (siis Leijona-paita) päälle ja hallille. Xcel Energy Center veti sisäänsä jotakuinkin 19 064 katsojaa, joten tunnelma oli katossa. Vierasjoukkue ollimäättineen ja sidneycosbyineen oli saanut paikalle yllättävän paljon omia fanejaan. Huomasin sen, koska istuin vahingossa niiden kaikkien keskellä "väärässä" päädyssä. Minä kannatin tietysti Koivun ja Mikael Granlundin tähdittämää kotijoukkuetta ja jouduimpa sitten erätauolla ostamaan Wildin hupparinkin, koska Teksasin lämmöstä saapuneena paleli niin paljon.
 |
| Xcel Energy Center, minäpä oon käyny tuolla sisällä! |
 |
| "Oh, say can you see" ja mites se jatkuu. Pitää käydä vielä muutamassa ottelussa ennenkuin osaan paikallisen kansallislaulun kokonaan |
 |
| Koivu, Granlund, Crosby, ketä noita nyt on. Game on! |
 |
| Ottelu päättyi 2-1 Wildille, ratkaisumaalin teki kukas muu kuin Mikko |
 |
| Harmillisesti sain yhteskuvan vain Snoopyn kanssa, mutta eipä ole tällaistakaan ihan jokaisella! |
Peli oli hyvä ja todellakin kaiken sen vaivan ja rahanmenon arvoinen. Kerkeäähän sitä sitten myöhemmässäkin elämässä rahojaan säästää, ainakin teoriassa. Oli hauskaa nähdä, kuinka paljon Koivu- ja Granlund- paitoja hallilla näkyi. Ainoastaan se Koivun nimmarin puute jäi harmittamaan. Minulla oli tarkoitus tehdä iso "Mikko, saanko nimmarin?"- kyltti suomeksi, mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi tekemättä. Ehkä ensi kerralla.
Loppureissu meni paikalliseen kulttuuriin tutustuessa. Minnesotan vierailluin turistikohde on USA:n isoin kauppakeskus Mall of America, jossa minä kävin lähinnä vaan eksymässä. Minneapoliksesta/Saint Paulista löytyy myös jokaisen isoimman urheilulajin pääsarjan joukkue. Oma lempparini (jääkiekon jälkeen) oli amerikkalaisen jalitsun Minnesota Vikings, joiden mainoslause oli "Skol!". Harmikseni niillä ei nyt ollut peliä tämän reissun aikana, joten jouduin tyytymään vain valokuvaan stadionista. Minnesotaan pitänee siis palata vielä tässä elämässä.
 |
| Niin iso, ettei se mahdu valokuvaan |
 |
| Kai se nyt on isoin kaikista, jos sinne rakennetaan huvipuistokin sisälle |
 |
| Skol! |
 |
| Tuo aiempi oli vaan parkkihalli, tämä on se Viikinkien stadion |
Olen tällä mantereella ollessa ikävöinyt kovin irtokarkkeja. Viisas kälyni neuvoi pari kuukautta sitten, että "mene Ikeaan, siellä niitä myydään!", mutta eihän El Pasossa tietysti ole sellaista(kaan). Vaan Minnesotassapa oli, joten sinne suuntasin. Myymälä oli ihan samanlainen kuin Vantaalla, paitsi vaan englanniksi, tuotteet ruotsiksi. Meinasin syödä elämäni ensimmäiset Ikean lihapullat, mutta koska ne näyttivät melko kuivilta, niin tyydyin köttbullarien sijaan 70 senttiä maksaneisiin hodareihin. Ja olihan siellä niitä irtokarkkeja! Ohikulkijat naureskeli, että miksi tuo tyyppi ottaa kuvia noista lördaggodisareista, mutta minäpä vähät välitin ja kauhoin fudgeja ja "Finnish sweet liqueureja" karkkipussiini. Oli muuten pirun kalliita, yli kymmenen euroa kilo, mutta hei, jos kerran vuodessa ostaa irtokarkkeja, niin onko sillä niin väliä? Myös Maraboun suklaata oli isot laarit; ostin isäntäperheelle tuliaisiksi pikkiriikkiset Daim-patukat ja itselleni Daim- suklaalevyn (King Size 250g, pahan päivän varalle).
 |
| Hejsan! Olin pettynyt, kun myyjät ei puhuneetkaan ruotsia |
 |
| Lauantaimässyt |
 |
| Skandinaavinen sunnuntailounaani (juoma on muuten "Sparkling Nordic Fruit Water") |
Mietiskelin reissatessa, että jos au pair- pestini olisikin sijoittunut esim. Minnesotaan, niin vuoteni olisi ollut melko lailla erilainen. Eikä vähiten sen takia, että Minnesotassa on vähän enemmän NHL-joukkueita 1000 mailin säteellä kuin El Pasossa. Mutta toisaalta, El Paso on esim. ilmastoltaan niin erilainen kuin Suomi, että siinä mielessä se oli ihan hyvä sijoitus minulle. Ja kuka ne lapset hoitaisi, jos minä olisin koko ajan peleissä... Tai voisihan ne tietysti ottaa mukaan.
Hah, enikeis, oli huippua päästä reissuun, oli huippua nähdä suomalaisia huippu-urheilijoita ja oli huippua päästä Ikeaan. Koska tämä reissu oli nyt ihan hetken mielijohteesta suoritettu, niin se osui aika lähelle viimeistä lomaviikkoani, jonka jaoin vielä kahteen osaan. Marraskuuni on siis oikeastaan pelkkää reissaamista, mutta pitäähän sitä kaamosmasennusta jotenkin paeta. Vai missäs sitä kaamosmasennusta nyt podettiinkaan...
Jokatapauksessa, hymyntäyteistä viikkoa!
Martta
Kommentit
Lähetä kommentti